Yritän väsymykseltä ja naamakirjailultani pistää jotain ylös. Se on vaikeaa, koska tosiaan nukuttaa kamalasti, katson toisella silmällä 23-leffaa johon en ole keskittynyt missään vaiheessa (eli mulla ei ole mitään käsitystä, mitä helvettiä meidän telkkarissa just tapahtuu) ja elän siinä typerässä harhaluulossa, että FB-maailmassa saattaisi tapahtua vielä tänään jotain kiinnostavaa. Olen surkea :) .

Vietettiin Mn kanssa tosiaan loppuviikko Barcelonassa. Lennettiin mestoille to-iltana ja palattiin la-su -välisenä yönä. En voi kuin suositella. Kaupunki on iso, siellä on ihanan lunki meininki ja kivaa keskiaikaosastoa vieri vieressä katu-uskottavan nyky-artsyfartsuhomman kanssa. Toimii. Meidän reissu oli sikäli rehti ja helppo, että kaikki kultsamenot jätettiin suosiolla väliin ja keskityttiin ihmettelemään mestoja. Miesparan mielestä mun shoppausvimma (lähinnä kiertely- ja hypistelyvimma, en mä nyt niin hirveästi ainakaan itselleni mitään ostanut) otti vähän liikaa tilaa, mistä mä olen tietysti eri mieltä... ja siinähän niitä kauppoja samalla tsekkailee kuin maisemiakin.

Iisus oli matkan ajan kotosalla mun äidin kanssa ja jälleen kerran oli mukava todeta, ettei hoitoon jättäminen näyttänyt olevan neidille mitään kärsimystä. Niillä oli ollut tosi hauskaa, säät oli sallineet ulkoilua, Isa oli vetäissyt joka päivä noin kahden-kahden ja puolen tunnin päiväunet ja yönsä oli olleet kokonaisia. Kuten viimekin yö. Ei pidä innostua liikaa, mutta mä olen tosi onnellinen siitä, että ollaan saatu kaikki nukkua hyvin <3 . Toivon siis, että tää jatkuu näin.

Lentomatkalla takaisin päin piti todeta, että tulevalle Berliinin-keikalle (jee, työmatka, mahtavaa!!) pitää hankkia lentosukat. Tai siis tukisukat, sama se asia kai on. Sellaiset kuitenkin, mitä mummot käyttää. Lämmin sää ja kävely turvotti muutenkin, ja yölento oli yhtä murhaa reidestä alaspäin, vaikka saatiinkin paikat vara-exitin vierestä eli saatiin molemmat oikoa koipiamme oikein mukavasti. Muuten olo on hyvä (kunhan muistaa syödä), sisarus liikkuu lähes päivittäin hyvinkin tuntuvasti ja luotto siihen että hyvä tästä tulee lisääntyy koko ajan. Saisivat kohtapuoliin tosin soittaa sieltä Bebesistä mun housujen tulleen, koska meininki alkaa olla ns. alaosavammaista. Kykenen käyttämään yhtä farkkuminiä, yksiä polvihousuja ja onneksi aika montaa mekkoa. Mutta käyttöfarkutkin olis tosi kivat, toivotaan että pian saapuvat. Lokakuuksi ne luvattiin.

Olo on välillä jo ihan oikeasti vähän raskas. Viikkoja vasta 17+ . Mitähän tästä vielä tulee.