No nyt läks! Ruotsalaisia tapetteja, design-tapetteja, nykyaikaistettuja vintage-tapetteja ja tapetteja muuten vaan. Värikarttoja ja -lastuja, työohjeita, lakkaa ja vahaa. Mistä tietää, ettei ihminen ole koskaan remontoinut mitään? Siitä, että se on ihan intoa piukassa kun tilaisuus tarjoutuu JA ahdistuu satavarmasti siitä, millaista on asustaa remontin keskellä. Rohkea rokan syö, uhkarohkea koulun ruuat ja kaikkein hullunrohkein innostuu pintaremontista. Jumalan kiitos nyt ei tartte kuitenkaan tehdä esmes keittiötä tai kylppäreitä. Tai sen alakerran vessan vois, kun se ei ole nätti, mutta koska se pelittää niin annetaan olla (ja käydään siellä sitten vähemmän tai jotain).

Lauranen, kyllä, tuo asunto on juur se mistä mun työmatkankin sitten pitäisi taittua järkevästi. Ja inhoina yksityisautoilijoina mies saa ajella aamuisin Versolla töihin. Vielä kun siksi (siis syksyksi) saataisi tuo tyttären hoitokuvio jotenkin vaivattomaksi ja laatuisaksi niin siinäpä se... (Laurelin, jatketaanhan spekulaatioita asian ympärillä!)


Sen verran mun päässäni on jäsentynyt, että eteiseen voitaisi maalata yksi tummempi seinä (ehkä jo tiedänkin, että mikä, hihii!) jolle tulisi meidän häälahjakello ja sen kamu Singer-pöytä. Meidän makkarin perän voisi rajata verhoilla ja sinne ei tulisi mitään muuta kuin sänky (ja kaapit, jotka toisella seinällä on). Verhon toinen puoli jää nykysuunnitelmissa Mn valtakunnaksi (mä en ole varma, mitä olen mennyt lupaamaan, mutta hyvä siitä tulee) ja Isan huoneesta haluaisin tehdä tosi iloisen värisen. Yläkertaan laitettais ehkä yksi tapiseerattu tehosteseinä ja ehkä yhteen-kahteen seinään jotain tummempaa maalia, muuten seinät menis aika valkoisena tahi tosi vaaleana beigenä. Mä olen alkanut lämmetä sellaiselle suklaanruskealle tehostevärinä, hyvänä kakkosena listoilla on ikisuosikki harmaa.

Se asunnosta... muuten on ollut tosi maanantai (eilisen tosi sunnuntaisen sunnuntain päälle ihan loogista) - nukuttiin tytön kanssa myöhään, ihmeteltiin aamupäivää niin pitkälle että myöhästyttiin äitivauvapilatesista (mentiin silti) ja sen jälkeen Isan nukkuessa vaunuissa mä tosiaan ratsasin Ruohiksen Kooraudan kaikesta ilmaisesta mikä irti lähtee eli nyt olis kotona ainakin värikarttaa riittämiin (ja niitä lastuja kans). Vielä kun kaikista maailman tapeteista saisi näytteet yhtä helposti niin olisipa kivaa!



En tiedä, puskeeko Iisuksen alaleukaan samalla reissulla toistakin hammasta, mutta purulelut on olleet ihan totaalinen hitti. Tänään ei muistettu vielä ostaa hammasharjaa (kun ei käyty kaupassa), mutta huomenna aion sen muistaa. Vannon kautta kiven ja kannon.