Tänään on ollut hyvä päivä. Ainakin tähän asti. Ja mikä parasta, niin päivät on tuntuneet paremmilta aina siitä onnettomasta lusmuilumaanantaista asti... saa nähdä, josko huomenna / perjantaina tulen oikeasti pitämään sen kaupunkipäivän, mistä haaveilin oikeastaan koko töissäoloaikani. Siis mennä ykkösen spåralla aamukaffelle keskustaan ja viettää citypäivää niin pitkään kuin vaan jaksaa - maleksia, lueskella terasseilla, hengailla - eli pitää sellainen kunnon turistilomapäivä omassa kotokaupungissa. Saa tosiaan nähdä, miten sen kanssa käy.

(Tässä näkee taas mun ääliömäisyyteni. Mulla on oikeasti aikaa lomailla vielä viikkokaupalla ennenkuin Hesuksen edes pitäisi syntyä ja jo nyt mä jotenkin psyykkaan itseäni siihen, että kaikki kiva pitää tehdä juur tällä viikolla, nyt heti ja hep koska muuten ei pian kerkiä. Hölömö...)

Mutta siis tän päiväiseen reippauteen. Jos mut tuntee IRL, niin tietää että käsitteet ateriasuunnittelusta ja kodinhoidosta on jotain, jonka koen kuuluvan jonkun ihan toisen ihmisen elämään kuin omaani, mä olen niitä "nykynaisia" jotka ryhtyy laittamaan ruokaa vain silloin, jos jossain on neuvottu jokin äärimmäisen "trendikäs" resepti ja seurauksena näistä on yleensä vain sottainen keittiö, itku, hammasten kiristys ja Kotipizza. Löytyy muuten vastapäätä kotitaloa, eli on logistisestikin aika näppärässä paikkaa.

Tänäänpä tein siis totaalisen irtioton noista "jos ei muuta ni pizzaa tai muuta valmisruokaa" -rutiineista ja ratsasin j-kaapin ja päätin että tänään syödään lasagnea ja iso kulhollinen salaattia ja huomenna (kuuletteko kohahduksia - siis päätin jo tänään mitä huomenna syödään...) läjätään wokkiin kanaa, ananasta, tuoreita vihanneksia, maapähkinöitä ja jotain siskosen alivuokralaispäivinään hankkimia mystisiä aasiahenkisiä sooseja. Mahtavaa. Ruokakaupassa on käyty jo, pyykkikone on juur pyörähtänyt ja seuraava steppi onkin se, että vien pyykit ulos kuivumaan, väsään itselleni laten ja juon päiväkaffet tuoreen Aku Ankan kera (keskiviikko=akkaripäivä). Sen jälkeen laitan sitä lasagnea (mä olen sen tekemisessä jo niin hyvä, ettei tartte enää huijata, niinkuin aikoinaan kun tapasin Laurelinin aikoinaan ekaa kertaa...)

(Hupaisaa muuten, että paras latte-kuvitus löytyi artikkelista, jossa kerrottiin, kuinka negatiivinen vaikutus kofeiinilla on tiineytymiseen. Lienen todiste toisesta.)

Huomasin muuten samalla, että kävellen hoideltu kauppareissu on nykyisellään juur passeli lenkki, etenkin kun palatessa mukana on kasa ruokakantamuksia, jotka käyvät sopivaisesti lisäpainosta. Senttiäkään pidemmälle en olisi noiden kanssa kävellyt, mutta ainakin tänään tuo matka oli mitä mainioin. Etenkin kun paluumatkalla innostuin ja käväisin (ihan itsybitsynopeesti vain, kai mun on kuitenkin mainittava siipallekin) ajan naapurin kauneushoitolaan ripsipermanenttiin ja -värjäykseen. Meen sinne tosin vasta viikon päästä pe, mutta silti. Jotain kivaa, jee. Ja nimenomaan tyttökivaa.