Kuulin tänään radiosta, että Nokia-nimisellä yrityksellä on vaikeuksia saada työntekijöitä kasaamaan kännyköitä Salon tehtaille. Samassa uutisessa mainittiin, että 20 000 ihmistä Suomessa työllistävän, samaisen yrityksen edustaja on mussuttanut jossain tilaisuudessa, että valtiovallan pitäisi tehdä asialle jotain. Voi valivali sentään.

Olkoonkin, että ko. putiikilla lienee iso merkitys tämänkin maan kansantalouteen (onko? En minä voi tietää!!), mutta silti mun mielestä olipa sammakko. Iso sammakko. Ei meilläkään duunissa itketty, että vaikkapas liikenneministeriön pitäisi nyt puuttua asiaan, kun yt-asiaa tulee. Uskomatonta scheissea, sanois tää.

Eilisiltana olin kotona puoli yhdeksän aikaan. M oli työ-orientoituneissa juhlissa ja mä vietin keskenäni aikaa Julmahuvin parissa. En muistanut sen olevan niin helvetin hyvä. Menin nukkumaan puol ykstoista enkä saanut unta. Enkä saanut unta senkään jälkeen. Enkä sittenkään.

Juur ennen Mn kotiutumista heräsin unosesta, jossa yks yhteistyökumppani yritti pussailla mua ja mä olin vallan häkeltynyt. Luulin sitä todeksi puolen minuutin ajan ja mietin että mites mä nyt tämän tuolle aviomiehelle selitän, että eipäs ollut yhtään hyvä juttu. Oven kolahtaessa tajusin olevani meidän omassa sängyssä ja että kello oli puoli kaksi, äskeinen unta ja M tais just tulla kotiin.

Oli kiva kuunnella, kun nousuhumalainen armaani selostaa illan päätapahtumat (= oli tavannut mun opiskelukaveria, jolla ei vissiin mene nyt niin kivasti kun voisi ja että heitä Mn kanssa oli luultu pariskunnaksi useampaan otteeseen) noin neljään kertaan. Poltin pinnani ja nukahdin syvästi v*ttuuntuneena.

Aamulla hiffasin ensimmäisenä, että olin nukkunut pahasti pommiin. Ulos singotessani unohdin auton avaimet sisälle. Hakamäentiellä huomasin, että koko pääkaupunkiseutu on mitä ilmeisimmin katsomassa, miltä ko. tienpätkä näyttää - voi ristus sitä ruuhkaa. Ja kaiken päätteeksi mun viimeöisessä unessa treffaamani yhttyökumppani lähetti sms:n, jossa mussutti siitä miten eilisillan projekti näkyi tän päivän lehdessä. Menin paniikkiin ja olin aamupalaverissa kevyet 20 minuuttia myöhässä - se oli jo ohi.

(Kun otetaan huomioon, että matka ko. paltsuun kestää puoli tuntia suuntaansa, niin hieman otti päähän tuokin. Ei ole ollut mun päiväni, siis.)

Esite on painossa ja ensi viikon tilaisuuskin alkaa olla paketissa noin niinkö päällisin puolin. Jossain kerrottiin, että Jenkkilässä yritykset menettää kamalan määrän työntekijöiden panoksesta blogeille kesken työpäivän. Ohhoh, niin taitaa olla suomessakin. Sorry.

Äskeisestä kommentista huolimatta osoitan olevani Hyvä Työntekijä ja jatkan duuneja. Josko tämä tästä. Paitsi että vätystää kamalasti.

Pusuja. Ja ai niin. Kuulin eilen viikon parhaan uutisen. Eräs Hyvin Tärkeä Ihminen on saanut tietää, että asiansa ovat hyvin. Tästä parempia uutisia en varmasti kuule ainakaan tällä viikolla.