Sain tänään sähköpostin, missä selvitettiin, millainen maailma olisi jos pallolla olisi 100 asukkia. Päällimmäinen viesti siinä oli - mielenkiintoisen faktan lisäksi - se, että omat asiat on niin hyvin että mussutus on turhaa. Ja tottahan se on. On katto pään päällä ja sillai. Ja paljon enemmänkin, oikeastaan enemmän kuin voisi älytä edes toivoa.

Silti on päiviä, jolloin tuntuu siltä ettei tää nyt ole ihan sitä mistä sovittiin. Toisaalta päivässä on ollut muutama hyväkin juttu - tässä siis syitä siihen, miksen tänään ole kirkunut, että rahat takaisin, mua on huijattu....

Kohokohta #3 - Itsensä tunteminen tarpeelliseksi. Isa syö koko ajan. Jatkuvasti. Ja puklaa heti päälle. Tänään on sotkettu yhdet lakanat, yksi yläosa per nainen perheessä ja yksi sohva. Imetystukilista puhuu jossain vaiheessa iskevistä tiheän imun kausista, toivottavasti tää on sellainen (ne kestää muutaman päivän, ei siis rippikouluikään asti - toivottavasti...)

Kohokohta #2 - Ogelin Nordea. Isalla on tili. Ja mä nostin opintolainan hoitosummaa sen verran reippaasti että lainanmokomasta vois päästä tän vuosituhannen puolella eroonkin. Nythän se kannattaa kun ensi kuusta alkaen ollaan Kelan rahoilla normaalin liksan sijaan. Jee

Kohokohta #1 - Huuhteluaine. Say no more. Millaiseksi on ihmisen elämä mennyt, kun päivän isoin juttu on oikeesti se että tajuaa käyttää huuhteluainetta pyykinpesussa. Voi vauva ja perhe.

* * *

M lauloi Isalle eilisiltana. Sävel oli tuttu "Minusta tulee isona" mutta sanat uudet. Siinä laulettiin siitä, miten koulu tulee menemään hyvin ja miten "en sekaannu amispoikiin, sivareihin, vasemmistolaisiin, suomenruotsalaisiin enkä muihinkaan hippeihin". Ihan kiva. Meillä aloitetaan tää asennekasvatus näemmä aika ajoissa.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. Kottby kuittaa.

* * *

Paitsi jälkikirjoituksena mainittakoon, että mun kämppäkuume on räjähtämässä käsistä todella vakavasti. Siis oikeasti. Onneksi Ippe oli pankkireissulla kantoliinassa ja niin hevisti puettu, etten voinut astella sisään niihin kahteen kiinteistönvälitysbyrooseen, jotka matkan varrella mua seireenin lailla huhuilivat. Ja sen verran vielä siihen liittyen, että mun siskon Isalle ostama nallepipo ja siihen matchaavat tassutossut räjäytti ns. söpöilypotin ainakin Nordean tätien kohdalla. Heh.
.