Me mietittiin jo hetkonen ihan oikean läppärin hankintaa kotikoneeksi, mutta siinäpä ei olisi ollut oikein järkeä; ylimääräinen 500-700 euron menoerä ei tuntunut hyvältä tässä(kään) konkurssissa... vielä kun ajattelee, että mun palatessa sitten jossain vaiheessa töihin, pitää mulla olla kotikoneena konsernin masiina, jotta etäyhteydet pelaa, niin tuntui tosi älyttömältä hankkia pränikkää vekotinta vain vuodeksi. Pelastavaksi enkeliksi lensi ystävämme T, joka etsi uutta kotia vanhalle läpsylleen ja kas, tarve kohtasi tarjonnan, korvaus muodostui varsin inhimilliseksi ja nyt mulla on sitten kone. Mainiota. Aika tuollainen, ei mikään uusi mutta toimiva ja piskuinen, sopii meidän ahtaisiin neliöihin mitä parhaiten :) .
* * *
Alkuviikko sujahti hyvinkin reippaasti. Maanantaina isä ja äiti ajeli tuomaan systerin viimeisiä tavaroita keski-Suomesta ja voipi sanoa, että mammaväen päivä vierähtikin Ikeassa, eksoottisesti Espoossa (Vantaan Iksu on meidän lähi-Iksu, joten tuo Espoo olikin kaikille ihan uusi tuttavuus). Ajomatkalla ihailtiin Lauttasaarimaisemia ja näppäriä kulkuyhteyksiä - kas mä olin kuvitellut, että Länsiväylää pääsee vain Espooseen, mutta sehän on käytössä varsin pätevä tienpätkä.
Huonekalukaupassa näytti olevan suorastaan järkyttävä määrä muitakin pallovatsoja. Mua huvitti taas se, että periaatteessahan mä näytän edelleen siltä, että odotus olisi jossain puolivälin kieppeillä vaikka laskettuun aikaan on tänään tasan neljä viikkoa. (Jösses että aika on taasen mennyt.) Joitain, lähinnä ventovieraita ihmisiä näyttää ihan oikeasti ihmetyttävän se, että esmes pitkäaikainen seisominen on jo mennyt vähän mahdottomaksi ja että liikkuminen hidastuu, vaikka varsinaiselle vaappumis-osastolle en ainakaan tunnusta vielä siirtyneeni, hih. Reissu oli kuitenkin vallan antoisa, sisko sai tilanjakajansa ja kattolamppunsa ja mä ostin kotiin vielä yhden CD-tornin (nyt niitä on 5 ja viimeinkin näyttää siltä, että kompleksissa on vielä tilaa edes joillekin tuleville hankinnoille). Makkariin löytyi onnenkantamoisella pimennysverhot, jotka näyttää suht normaaleilta, tosin painavat ihan pirusti. Ne odottaa vielä ripustustaan, joten raportoin sitten joskus, miltä ne näyttää. Hesus sai hoitoalustan (oikeesti, Vaunuaitassa samanlainen alunen maksoi jotain 25 euroa, Ikean vastaava 7,90€...) ja täkin lattiajumppa-asioita varten siltä varalta, ettei huono äiti täällä ehdi käsitöinä moista värkkäämään ;) . Tai siis saa aikaiseksi.
Tiistaina M lähti tuttuun tapaan ajoissa duuniin, mä jäin tänne ihmettelemään ja odottelemaan äiteen ja isän saapumista, lupasivat tulla käymään ennen lähtöään takaisin. Mutsi soittikin puolenpäivän tietämillä ja ehdotti pikakeikausta Hobbariin, kas se oli käynyt (mun äiti ehtii kaikkialle...) vilkaisemassa ja bongannut sieltä varteenotettavia päiväpeittovaihtoehtoja. Mukavaa, koska sieltä löytyikin uusiin verhoihin passaava tikattu valkoinen päiväpeitto. Juur niitä männävuoden BBssä näkyneitä Luhta Homen peitteitäkin oli tyrkyllä, mutta harmaata ei (ylläri) enää ollut enkä mä halunnut sinistä joten päädyttiin sitten tuohon "brandittomaan" tikkitäkkiin. Ja on hyvä, toimii ja näyttää nastalta.Tuollaiselta kuvastossa, meillä on reilusti enempi tyynyjä (ja tuplasotkarunkopatjat tuollaisen pikkusängyn sijaan).
Eilispäivä puolestaan heilahti vedentuloa odotellessa. Ei sateen (vaikkei siitäkään olisi kyllä haittaa ollut) vaan vesijohtoveden. Tiistaina oveen oli ilmestynyt virallinen paperi, jossa kerrottiin klo 9-13 kestävästä katkoksesta. Mä leipasin aamusella muffinssit (mä TIEDÄN, tää koko homma on jo karannut käsistä...), söin rauhassa brekkarin / brunssin, laitoin paikat peruskondikseen ja käväisin kaupassakin ja ryhdyin sitten kytsimään noin klo 12.30 että josko jo kohta pääsisi suihkuun (katko oli alkanutkin klo 8.30 eli ajattelin että josko se loppuisikin ajoissa...). Kun kello naksahti varttia vaille kolmeen, niin mä soitin tyypille jonka nimi oli virallisessa paperissa ja kysyin, että kuinkahan pitkään vedettömyys mahdollisesti vielä kestää. Mulla oli jemmassa kyllä ämpärillinen pesuvettä ja ruhtinaallinen litra juomavettä j-kaapissa ja kumpikin tuntui kovin vähäiseltä setiltä katkon kestäessä. Miesparka (kuulosti nimittäin siltä, että samansisältöisiä soittoja on tullut useita) kertoi, että tarkoitus ei lopulta ollutkaan pistää vesiä poikki, mutta kun "Ne mokomat sitten vahingossa rikkoi sen putken"... tarkemmin tietämättä, keitä "ne" ovat tuli taas väistämättä mieleen se sama imago, mitä huolto-osastolla tässä kaupungissa on; kadut kaivetaan auki ja sen jälkeen keskitytään lapioihin nojailuun, vauhtia tulee vain ja ainoastaan jos Pajunen tmv. ärähtää ja mainitsee jostain EU-puheenjohtajuuskaudesta tai jtn.
* * *
Tän päivän kiinnekohta (ns. lakipiste eli "poistu edes hetkeksi kotoa" -hetki) on neuvolalääkäri tässä aamupäivästä. Nyt aamiaista, surffailua (nettilehdet on viksu keksintö), Canalilta Varesta toisella silmällä ja tosiaan vaille yhdeksitoista tuohon naapuriin. Toivomuslistalla olisi aavistus siitä, että Hesus näyttäisi olevan jo edes vähän lähtöasemissa, ainakin pää alaspäin sen verran tukevasti ettei se enää sieltä kääntyilisi. Mitään supistus-osastoa ei ihmeemmin ole ollut havaittavissa, mutta viime yön liitoskivut (varikkokäyntien aikaan tuntui siltä, että kintut ruuvautuu nivusista irti eikä siinä keskiluussakaan tuntunut yhtään sen paremmalta, oli oikeasti tosi veemäistä) sai mut taas miettimään sitä, miten epämiellyttävältä synnyttäminen todennäköisesti tuntuu. Kestettävähän tuo joka tapauksessa on, mutta tulipahan vaan mieleen.
Kommentit