Terveisiä Espoosta!

Aikaa meni, mutta ugh, olemme muuttaneet. Jo kuukausi sitten. Ja viimein saaneet nettiyhteydetkin pelittelemään. Ei siihen kauaa mennytkään.

Koti on kiva, ympäristö tosiaan hyvinkin keskiluokkainen omakoti-rivari-pientaloalue ja ihmiset joko lapsiperheellisiä tai vanhempia. Siis vanhempia iältään. Sauvakävelijöitä riittää. Taivas on sininen ja lapset iloisia ja kauniita. Joinain päivinä ihmiset pesee autojaan pihoillaan. Linnut laulaa.


Edellinen saattaa nyt kyynikon korvaan kuulostaa siltä, etten oikeasti viihtyisi täällä. Päinvastoin. Toki meininki on aika erilainen kuin pohjoisessa Helsingissä - lähinnä henkinen etäisyys Stadiin tekemisineen ja houkutuksineen on helkkarin paljon pitempi. Vielä se ei tosiaan ole haitannut muuten kuin taksimatkojen kanssa, kas kun muutama aikuis-iltameno on sattunut tälle ajalle ja 35 escudon lasku kotiin pääsystä tuntuu aika suolaiselta. Pikkuvikoja kuitenkin.Sosiaalinen äippä-verkosto jäi entisille asuinmestoille, mutta Laurelin perheineen on huolehtinut meistä kyllä oikeinkin kiitettävästi, pusuja siitä!

Remonttia on tehty ja tullaan tekemään, mm. tyttären huone on edelleen alkuperäisessä, marjapuuronpunaisessa asussaan. Olkkari alkaa saavuttaa lopullista kuosiaan, samoin meidän makkari on siinä jamassa kuin tullee olemaan. Eteinen pitää maalata ja tuunata (ei pysty tietämään, mitä sinne vielä keksitään...), Isan huone tehdä kokonaan ja ehkä alkukesällä remontoidaan alakerran pikkuvessa. Eli duunia riittää vielä.


Iisus on kasvanut kamalasti ja on jo iso tyttö. Iloinen ja reipas. Ei ryömi vielä, mutta ajautuu puolivahingossa pitkin lattioita ja yrittää kovin päästä konttausasentoon. Ääntelee reippaasti, mölisee ja huutaa MAMMAMMAA tai BÄÄBÄÄBÄÄBÄÄ. Kovaa.



Tässä pikapäivitys alkaneeseen huhtikuuhun. Taidan lähteä silittämään ja ripustelemaan Laurelinin kanssa aikaansaatuja köökin verhoja. Mahtava meininki!