Ei hätää, meillä ei edelleenkään harrasteta perheväkivaltaa. Sen sijaan kuuntelussa on ollut loistavan PMMP:n loistava kolmoslevy Leskiäidin tyttäret. Avausraita Joku raja on sen verran terävää tavaraa, että mun tuli itku kun kuuntelin sen tänään eka kertaa. Mulla ei ole lähisuhdeväkivaltaan minkään valtakunnan kosketuspohjaa, mutta jotenkin biisin kertojaminä tuli niin lähelle, että ei auttanut kuin kyyneltää. Tytär pötkötti lattialla vieressä ja naureskeli, kai se on tottunut siihen että mä sekoilen jatkuvasti. Tai sitten sen mielestä mun tyrskiminen oli eri hassua. Mistä sitä tietää.

On muuten Paulalla ja Miralla näppärä tapa valita levyn aloitusbiisiksi tuollainen totaalinen luulot pois -isku. Mä muistan, kun kuulin Kovemmat kädet -lätyn avausraitanimibiisin eka kertaa, se oli kiertueen avauskeikka (?) Tavastialla joskus silloin kun se kiertue oli aluillaan ja levy vasta tullut. Silloinkin taisi muuten tulla itku. Huimaa, miten tuollaiset jutut, mitkä ei liippaa omaa, keskiluokkaistunutta, rauhaisaa ja kaikin puolin (välillä jopa ärsyttävän) miellyttävää elämää mitenkään saa jotenkin henkisesti maton alta kun asia on puettu sellaiseen muotoon kuin Jori & ladies (& livetilanteessa loput orkesterista) sen tekevät.

Muutenkin lätty on tosi oiva, mutta mulla meni tuosta avauksesta taju niin, että loppu tuntui kuitenkin vähän merkityksettömämmältä. Täytyy vetäistä se läpi vielä pariin otteeseen, josko rupeaisi aukeamaan vielä vähän paremmin.