Ohhoh, taas mennyt aikaa vaikka kuinka.

Tuossa ed. Pitkästä aikaa -otsikossa taitaa kiteytyä nuo tärkeimmät kuulumiset, asia on edelleen siis ns. akuutti ja agendalla. Vatsanseutu on venähtänyt ja jo jonkin aikaa on ihan oikeasti tuntunutkin siltä, että tätä kehoa asuttaa yhden sijaan kaksi yksilöä.

Yhtenä viime yön lukuisista heräämisistä totesin pikkusiskolle, että onneksi tätä paskaa on jäljellä enää jotain kuutisen viikkoa. OK, rumasti sanottu, mutta siltä välillä tuntuu. Tai siis että periaatteessa raskaana oleminen on parhaimmillaan ihan kivaa, mutta kyllä mä ennemin ottaisin jo sen vauvan. Ja muutaman kuukauden päästä olisin varmaan valmis maksamaan siitä, että se olisi yhtä helppo huollettava kuin nyt tuolla elimistön uumenissa elellessään. Ei oo helppoa ihmisen elämä.

Faktaa tiskiin siis, kas kun aikaa on kulunut. Tänään näytään elävän siis jo heinäkuun viimeistä päivää. Lapsitähden, Hesuksen, Murmelin eli esikoisen laskettu syntymäpäivä on 7.9. 2006, raskausviikkoja (niitä virallisia, mitä siis neuvolassa lasketaan) tulee siis tällä viikolla nippuun 35 kappaletta. Laskettu aika on 40 viikon kohdalla. Jos tää lapsi tulisi isäänsä, niin se syntyisi ns. nyt, mutta niin tuskin käy - kas isänsä on kaksosparista toinen ja tätä lasta on todistettavasti vain yksi kappale. Ja jos pienokainen tulee äitiinsä (niinpäniin - tähän sellainen rolleyes-hymiö), niin se syntyy vasta syyskuun loppupuolella, useita viikkoja yli lasketun ja silloinkin varsin vastentahtoisesti ja niin, että varsinainen synnytysprosessi kestää piiiiiitkään. Kiitos jo etukäteen, siis, maailmankaikeus. Se parhaiten nauraa, kuka viimeksi nauraa.

* * *

Mä meen ihan kohta nukkumaan, mutta oon jotenkin niin intoa piukassa siitä että tää blogi oli edelleen olemassa että kirjoittelen ylös kaikkia tyhjänpäiväisyyksiä. M menee huomenna duuniin ekaksi päiväksi lomiensa jälkeen ja mä jään kotiin ja ihan oikeasti mua vähän jännittää tää kotonaolemisen opiskelu. Hommia olis vielä ehkä sata ja tuhat tehtävää, mutta koska mä olen mm. viime viikonlopun toiminut Naamat-kuskina rakkaimmalleni ja sen vähän aikaa minkä oon yrittänyt pystyä nukkumaan, nukkunut TODELLA huonosti jos lainkaan, niin huomisen aion vain lököillä ja surfailla. EHKÄ käydä lenkillä, mutta se on toodella iso ehkä. Tiistaina voisi aloittaa, hoitopöytä pitäis hankkia, samoin patja pinnasänkyyn ja käydä kattomassa murmeloiselle kotiutumisvaatteita tai jotain. Pyykkiä on parin viikon lomareissaamisen jäljiltä noin vuori ja laukut pitää purkaa (ei yhtään huvittanut tänään kun tultiin himaan puolen kymmenen kieppeillä).

Ai niin, on mulla tosiaan valokuviakin noilta parilta viime viikolta, pitää kattoa josko löytyisi julkaisukelpoisia. Meillä ei oo yhtäkään sellaista sievää raskaus- tai vatsakuvaa - Provinssissa otettiin muutama, mutta mä näytin niissä kaikissa samaan aikaan sekä vihaiselta että pulskalta ja käskin Mn poistaa ne muistikortilta. Yks uusi kuva mun lyhyestä aika vaaleasta uudesta tukasta on, mutta pötsistä ei vissiin ainoatakaan. Huonot me.

Pötsi naksuu ja laps hakkaa mua, meinaa alkaa närästääkin. Luonto kertonee, että kandeis mennä nukkumaan. Voidaan lyödä vetoa siitäkin, kauanko menee seuraavaan merkintään. Taas kolme kuukautta? Taas puoli vuotta? Jaa-a. Pitänee ainakin tuo parasta-lista päivittää, jottei sosiaaliviranomaiset kolkuttele ovelle huomenissa, kas kun tuo kuohuviini on jäänyt muhimaan tuohon listoille. Kuriositeetti muuten tuosta kännykästä: Nokia valmisti ko. mallia tasan puoli vuotta ja totesi sen sitten käyttökelvottomaksi. No, on siinä hyvä kamera ja toimiva s-posti. Oujee.

Pusuja kaikille.