Mä olin poissa aika pitkään. Sille oli hyvä syy, mä pelkäsin lipsauttavani salaisuuksia ohi oman suuni. Mä kerroin tuolla aikaisemmin, että mä asun sellaisen M-nimisen miehen kanssa. Puolen vuoden päästä mä asun toivottavasti sen saman M-nimisen miehen ja yhden pienen ihmislapsen kanssa. Me saatiin jouluaattona tietää, että meistä tulee isä ja äiti. Se oli aika hurjaa. Mä en ensin pystynyt uskomaan että se vois olla totta, mutta nyt maaliskuun puolivälissä alkaa itsekin jo vähitellen tajuta, että niinpä, näin se on. Vauva on nähty Kätilöopiston tädin tv-kuvassa (sillä oli iso pää) ja neuvolan täti on kovin kysellyt kaikenlaista. Mä olen höyrähtänyt juttelemaan omalle vatsalleni, joutunut ostamaan jo vähän isompia vaatteita ja kärsin päivittäin niin helvetillisestä närästyksestä etten tiennyt sellaista olevankaan. Lapsen pitäis syntyä elo-syyskuun vaihteessa. Mä kerron joskus myöhemmin lisää, nyt nukuttaa niin että menen unille