Harvoin v*tuttaa se, että ihmiset on kiinnostuneita asioista. Nyt kyllä. Kollegaiseni on lomalla ja juuri silloin sen tehtäväkentässä tapahtuu sellaisia asioita, jotka kiinnostaa kaikkia. Duunit kaatuu mun niskaan ja kun sitä omaakin tehtävää olis suorastaan liikaa, niin yötöiksihän tää menee. Vittu sentään (sori herkkiksille kielenkäytöstä).

Edessä on kuvasavotta, jonka haluaisin hoitaa tänään pois. En tiedä, kuinka kauan siinä menee. Veikkaus on tästä ettepäin tuollaiset kolme tuntia. Jos saisin sen hoidettua tänään, niin voisin huomenna tehdä tositosi lyhyen päivän, käydä kaupungilla yhdellä-kahdella oluella ja sen jälkeen vetää pellit ns. kiinni kotisoffalla, viime lauantaista kun jäi punaviintä sen verran jäljelle.

Mä en saa unta öisin, kun lasken tunteja siihen, koska pitää olla taas Espoossa. Kun nukahdan, niin uniin tulee työt, vaihtoehtona on nähdä joko äärimmäisen väkivaltaisia painajaisia tai sitten lapsensaantiunia. Oikeastaan ainoat oikeasti kivat hetket päivässä tuntuu olevan ne, kun istun yksin autossa ja voin ajaa 120km/h -henkistä vauhtia tyhjällä moottoritiellä (ok, vitut, ei se motari ole koskaan niin tyhjä, että moista vauhtia uskaltaisin ajaa).

Energiat ihan lopussa, hitto sentään. Lauantainakin ollaan työ-ihmisten kanssa tekemisissä, eli se siitä ihan omasta pariskuntaviikonlopusta. Argh, tahdon vapauteen, edes hetkeksi.

Onneks eilen oli sentäs kampaaja. Prkle sentään. Ja itte tehty kaulaliina on nytkin kaulassa, pipo valmistui eilen illalla. Kavennukset ei oikein onnanneet mutta muuten tuli ihan sievä.