Joulujoulujoulu... voi Jeesus sentäs. Kenenkään muun synttärijuhla ei varmasti aiheuta näin järkyttävää stressiä maailmanlaajuisesti. Oikeesti.


(Tai sitten vika on vain minussa - välillä tuntuu että tää kirja on mua varten kirjoitettu...).

Viime yö oli rikkonainen, Isa söi tosi usein ja heräsi jo yhdeksän jälkeen. Aamupäiväpäikkäreitä se ei nukkunut ja muutenkin päiväunet taisi jäädä yksiin kunnollisiin, joten iltaunille rauhoittuminen oli taas aikamoisen maratonin takana. Päivä on mennyt säätäessä, kuusta hakiessa (hieno, mutta liika iso meidän kotiin) ja kummipojan tykönä vieraillessa (ihana lapsi, kaunis, eikä ujostanut niin paljoa kuin pelättiin - me ei olla nähty pitkään aikaan). Kun Isa viimeinkin nukahti, alkoi keittiössä julmettu puuhaaminen: piparit (olisi pitänyt oikeesti tehdä puoli annosta sitä taikinaa, ei aavistustakaan mihin nuo kaikki saa työnnettyä), suolasienien liotus ja perunalaatikkoperunoiden keitto on viimeinkin OK. Kiitokseksi nautimme lasilliset punaviiniä ja kas, kellohan alkaakin olla jo vaikka mitä. Hyvää, levännyttä ja reipasta joulua vaan kaikille.

Huomenna siivotaan (no v*** jee) ja koristellaan kuusi (oikeesti jee). Ja tietenkin jännitetään, kauanko kuusipuu (30 €) pysyy jaloillaan, kun kaikki väki nukkuu ja kissukset pääsee vapaasti mellastamaan joulupuun ympärillä. Hell jeah.

* * *

Otsikkoon. Isa nauroi tänään ääneen ensimmäistä kertaa, oikein kunnolla. Mä en ole kuullut mitään niin mahtavaa ikinä! Aikaisemmin tytön "nauru" on ollut sellaista vinkuvaa sisäänhengitystä, mikä on kuulostanut siltä että lapsraasu tukehtuisi. Nyt se heläytti oikein antaumukselliset kikatukset isänsä pukiessa sille ulkovaatteita päälle - osansa saattoi olla myös miehen Naurava kulkuri -imitaatiolla. Yhtä kaikki ihanaa. Kummipojan vanhemmat sai myös osansa tyttären kikatuksesta ja mä olin taas onnellisin naisihminen maan päällä. Ihan hurjaa!

* * *

Tyttöjen juttuja, kirjaan ylös vain jotten unohda. Hormonitoiminta on palannut ennalleen, nais-vaivaosasto on täällä ilmeisesti jälleen. Yyh ja huoh, fiilikset on olleet sen verran hämmentäviä tässä männäpäivinä, että ihan hyvä ettei tarvitse miettiä Sitä Toista vaihtoehtoa. Vauva saa olla vauva  vielä useamman vuoden ;)  .