Perjantai, perjantai. M lähti länsi-Suomeen ja mä olen ollut tänään varsin tehokas ajantappaja: Hesuksen vaatteet on pesty, samoin setti lakanoita. Leipasin muutaman jättiläissuklaamuffarin huomista appisten vierailua varten (oikeasti vain muutaman, mutta ne on ihan käsittämättömän kokoisia...) ja ravasin stadissa hyvän tovin. Ja nyt olen ihan puhki. Poikki. Raato. Väsy. Lupaa hyvää ensi yötä ajatellen.

Viime yö oli aivan järkyttävä. Keskiviikkona valvottiin miltei puoli kahteen, joten ajateltiin mennä kerrankin tosi ajoissa nukkumaan. M vetäytyi punkkaan jo kymmeneltä ja mä hiivin pian perässä - vain huomatakseni, että makkarissa on tuskaisen kuumuuden lisäksi hyvä määrä hyttysiä (mun vaihdevuosihikoilu on ehkä paras ötökkähoukutin ikinä) eikä mua edes oikeastaan nukuttanut. Alkuilta (siitä lisää kohta) pyöri mielessä eikä uni vaan tullut. Mä hyppäsin vessassa jotain neljää-viittä kertaa, neljännellä kerralla totesin että oli kello mitä oli, niin  mä nousen ylös. Vaapuin keittiöön katsomaan kelloa ja se oli kymmentä yli neljä aamulla. En jäänyt ylös, vaan menin muutamaksi tunniksi vielä pyörimään akselini ympäri sänkyyn. Ja hiki lensi. Oli ankeaa. Ja M parka pysyi takuuvarmasti hereillä mun ähinäni ansiosta. Paska yö, suomeksi sanottuna. Se loppui seiskan aikaan, kun molemmat kyllästyttiin siihen kieriskelyyn ja mä keitin kaffet ja tiskasin. M pakkasi ja lähti ajelemaan töihin.

Mutta niin, siis se eilinen! Me oltiin kattomassa Tyyppiä! Laurelin oli jo puhelimessa maininnut poikansa uskomattomista, pitkistä hiuksista, mutta yllätys oli aikamoinen kun viimeinkin saavuttiin Jorviin (me ei ikinä oltu ajeltu sielläpäin eli meinasi tulla vaikeuksia sairaalan löytämisessä) ja K haki meidät hissiltä huoneeseensa. Mä en tiennyt että vauvalla voi olla sellaiset hiukset! Ei mitään vaavahaiventa, vaan ihan oikeat, tosi paksut hiukset. Ja pehkon alla pikku pää suurine silmineen ja huulet mutrussa. Ihana poika.  Tyyppi nukkui mutta oli vain kertakaikkisen valloittava. Vasta vähän päälle pari vuorokautta vanhana jäppäräinen oli varsinainen sydämenvaltaaja (ja on sitä epäilemättä edelleen, nyt ja tulevaisuudessa).

Juteltiin tuoreiden vanhempien kanssa synnytyksestä, joka siis oli heitillä sujunut todella mallikkaasti ja vaan ihailtiin tulokasta. Oli kuulemma mennyt tuoreelta äiteeltä ja isältäkin eka yö lähinnä vain uutta elämää ihmetellessä - enkä ihmettele ollenkaan, se on niiden oma, itse tehty :) ja mäkään en meinannut saada silmiäni toisesta irti. Oli se vaan hurjaa. Jos jo aikaisemmin odotti oman bebén syntymää, niin nyt sitä suorastaan kyttää. Eli se siitä kärsivällisyydestä - Hesus, saat syntyä vaikka sunnuntaina kunhan isäs palaa maisemiin. Ei haittais yhtään, johan tässä ollaan sellaisilla viikoilla. Jorvissa vierähti aikaa ja kun päästiin kotiin, niin oltiin molemmat aika tättädää ja ajatuksissamme. Ei mikään ihme, sanoisin. Maksimissaan viis viikkoa, todennäköisesti vähän vähemmän ja meilläkin - jos kaikki menee hyvin - on tuollainen maailmanmuuttaja sylissä. Hurjaa. Tänään perjantaina viralliset rv-lukemat sanoo 37+1 eli ei tässä nyt kamalan kauaa enää tarvitse kärvistellä.

* * *

Tänään käytiin serkkutytön kanssa lounaalla (kolme tuntia, ei olla hetkeen nähty...) ja sen jälkeen mä kävin apteekissa (kalsiumia, neuvolantäti määräsi, sekä kosmetiikkaa ja hydrokortisonia niihin helevetin hytykänpistoihin) ja Lindexillä (Forumissa, sain muuten paskinta palvelua ever: "Ai imetysliivejä, on tossa jotain. Ai noi, onks niitä niinku tullu edes isompina?" - asiakkaana vaikea sanoa, mutta C kuulostaa kovin pieneltä kun imetysliiveissä pitäis olla sitä mjöölivaraa - "Jooei, tää C on isoin, ootsä varma ettei tää ollut sopiva?" - Joo, se oli nyt siinä ja siinä, mutta maito todnäk nousee vasta synnytyksen jälkeen...), jonka jälkeen päätin sisuuntuneena taivaltaa vielä Aleksin Henkkamaukalle samalla asialle.

Olivat, ruojat, siirtäneet mammavaatteet vaikeeseen paikkaan :) mutta löytämisen jälkeen reissu oli oikeinkin palkitseva: ostin viimeinkin ne imetysliivit (saa nähdä riittääkö koko, uskoisin) sekä vastaavanlaisen topin, se vaikutti tosi hyvältä hankinnalta sekä collegehousut, jotka siirtynee lapsvuodeajan jälkeen jumppakäyttöön, olivat hyvää, paksua ainetta ja helkutin mukavat päällä. Koko paskaan upposi nelisenkymppiä, ei siis ihan tähtitieteellisesti. Samalle kassalle sattui pari nuorta neitosta, joiden hankintojen setviminen vei (mun mielestäni suorastaan) luvattoman paljon aikaa ja jonottamis-asian ja maksamisen jälkeen mä olin oikeasti ihan kuolemanväsynyt. Sellainen "mähaluunpitkäksenijustnyttaisitmäpyörrynoksennanjasaanraivarit" -väsy ei ole mikään mukava tila, etenkinkään kun olo on muuteskin vähän epästabiili ja on yksin liikenteessä. Raahasin itseni Coffee Houseen ja siitä bussille, pääsin siis turvallisesti kotiin. Ja on muuten jalat turvoksissa.

Reippaana tyttönä keräsin ulkona narulla "kuivuneet" (jep, täällä satoi tänään) Hesuksen vaateparret sisälle (nyt ne on levitettynä sängyn päälle, eivät olleet onneksi läpi kastuneet vaan vain kosteita) ja heivasin lakanat kuivumaan. Jotain palasta pitäisi varmaan keksiä, kahden aikaan nautittu salaatti ei enää oikein ravitse. Ruokakaupassahan mä en (tietenkään...) tajunnut käydä, eli pitänee taikoa jotain leipää ja munakasta -osastoa. Tomaatteja ja mangoa (slurps) jäi onneksi eilisestä eli en mä täällä nälkään kuole. Iltapuhteena pitää vielä pestä vessa (jee), kas Mn vanhemmat ja sisko tulee huomenna, ovat täällä kuulemma joskus aamuyhdeksän aikaan (jee) eikä vessaa voi nykykuosissaan näyttää kyllä kellekään.

No. Onneks ei ole kiirus. Palaan ääreisdramatisoidun Vaimot vaihtoon / USA -jakson pariin ja koitan sitten jaksaa sen vessan kanssa. Ja jos oikein innostun, niin ehkäpä (??!) silitän vauvanvaatteet vielä tänään. Tai sitten vasta huomenna. Päivä se on onneksi huomennakin.