Perjantai, perjantai. M lähti länsi-Suomeen ja mä olen ollut tänään
varsin tehokas ajantappaja: Hesuksen vaatteet on pesty, samoin setti
lakanoita. Leipasin muutaman jättiläissuklaamuffarin huomista appisten
vierailua varten (oikeasti vain muutaman, mutta ne on ihan
käsittämättömän kokoisia...) ja ravasin stadissa hyvän tovin. Ja nyt
olen ihan puhki. Poikki. Raato. Väsy. Lupaa hyvää ensi yötä ajatellen.
Viime yö oli aivan järkyttävä. Keskiviikkona valvottiin miltei puoli
kahteen, joten ajateltiin mennä kerrankin tosi ajoissa nukkumaan. M
vetäytyi punkkaan jo kymmeneltä ja mä hiivin pian perässä - vain
huomatakseni, että makkarissa on tuskaisen kuumuuden lisäksi hyvä määrä
hyttysiä (mun vaihdevuosihikoilu on ehkä paras ötökkähoukutin ikinä)
eikä mua edes oikeastaan nukuttanut. Alkuilta (siitä lisää kohta) pyöri
mielessä eikä uni vaan tullut. Mä hyppäsin vessassa jotain
neljää-viittä kertaa, neljännellä kerralla totesin että oli kello mitä
oli, niin mä nousen ylös. Vaapuin keittiöön katsomaan kelloa ja
se oli kymmentä yli neljä aamulla. En jäänyt ylös, vaan menin
muutamaksi tunniksi vielä pyörimään akselini ympäri sänkyyn. Ja hiki
lensi. Oli ankeaa. Ja M parka pysyi takuuvarmasti hereillä mun ähinäni
ansiosta. Paska yö, suomeksi sanottuna. Se loppui seiskan aikaan, kun
molemmat kyllästyttiin siihen kieriskelyyn ja mä keitin kaffet ja
tiskasin. M pakkasi ja lähti ajelemaan töihin.
Mutta niin, siis se eilinen! Me oltiin kattomassa Tyyppiä!
Laurelin oli jo puhelimessa maininnut poikansa uskomattomista, pitkistä
hiuksista, mutta yllätys oli aikamoinen kun viimeinkin saavuttiin
Jorviin (me ei ikinä oltu ajeltu sielläpäin eli meinasi tulla
vaikeuksia sairaalan löytämisessä) ja K haki meidät hissiltä
huoneeseensa. Mä en tiennyt että vauvalla voi olla sellaiset hiukset!
Ei mitään vaavahaiventa, vaan ihan oikeat, tosi paksut hiukset.
Ja pehkon alla pikku pää suurine silmineen ja huulet mutrussa. Ihana
poika. Tyyppi nukkui mutta oli vain kertakaikkisen valloittava.
Vasta vähän päälle pari vuorokautta vanhana jäppäräinen oli varsinainen
sydämenvaltaaja (ja on sitä epäilemättä edelleen, nyt ja
tulevaisuudessa).
Juteltiin tuoreiden vanhempien kanssa synnytyksestä, joka siis oli
heitillä sujunut todella mallikkaasti ja vaan ihailtiin tulokasta. Oli
kuulemma mennyt tuoreelta äiteeltä ja isältäkin eka yö lähinnä vain
uutta elämää ihmetellessä - enkä ihmettele ollenkaan, se on niiden oma,
itse tehty :) ja mäkään en meinannut saada silmiäni toisesta irti. Oli
se vaan hurjaa. Jos jo aikaisemmin odotti oman bebén syntymää, niin nyt
sitä suorastaan kyttää. Eli se siitä kärsivällisyydestä - Hesus, saat
syntyä vaikka sunnuntaina kunhan isäs palaa maisemiin. Ei haittais
yhtään, johan tässä ollaan sellaisilla viikoilla. Jorvissa vierähti
aikaa ja kun päästiin kotiin, niin oltiin molemmat aika tättädää ja
ajatuksissamme. Ei mikään ihme, sanoisin. Maksimissaan viis viikkoa,
todennäköisesti vähän vähemmän ja meilläkin - jos kaikki menee hyvin -
on tuollainen maailmanmuuttaja sylissä. Hurjaa. Tänään perjantaina
viralliset rv-lukemat sanoo 37+1 eli ei tässä nyt kamalan kauaa enää
tarvitse kärvistellä.
* * *
Tänään käytiin serkkutytön kanssa lounaalla (kolme tuntia, ei olla
hetkeen nähty...) ja sen jälkeen mä kävin apteekissa (kalsiumia,
neuvolantäti määräsi, sekä kosmetiikkaa ja hydrokortisonia niihin
helevetin hytykänpistoihin) ja Lindexillä (Forumissa, sain muuten paskinta palvelua ever: "Ai imetysliivejä, on tossa jotain. Ai noi, onks niitä niinku tullu edes isompina?" - asiakkaana vaikea sanoa, mutta C kuulostaa kovin pieneltä kun imetysliiveissä pitäis olla sitä mjöölivaraa - "Jooei, tää C on isoin, ootsä varma ettei tää ollut sopiva?"
- Joo, se oli nyt siinä ja siinä, mutta maito todnäk nousee vasta
synnytyksen jälkeen...), jonka jälkeen päätin sisuuntuneena taivaltaa
vielä Aleksin Henkkamaukalle samalla asialle.
Olivat, ruojat, siirtäneet mammavaatteet vaikeeseen paikkaan :) mutta
löytämisen jälkeen reissu oli oikeinkin palkitseva: ostin viimeinkin ne
imetysliivit (saa nähdä riittääkö koko, uskoisin) sekä vastaavanlaisen
topin, se vaikutti tosi hyvältä hankinnalta sekä collegehousut, jotka
siirtynee lapsvuodeajan jälkeen jumppakäyttöön, olivat hyvää, paksua
ainetta ja helkutin mukavat päällä. Koko paskaan upposi nelisenkymppiä,
ei siis ihan tähtitieteellisesti. Samalle kassalle sattui pari nuorta
neitosta, joiden hankintojen setviminen vei (mun mielestäni suorastaan)
luvattoman paljon aikaa ja jonottamis-asian ja maksamisen jälkeen mä
olin oikeasti ihan kuolemanväsynyt. Sellainen
"mähaluunpitkäksenijustnyttaisitmäpyörrynoksennanjasaanraivarit" -väsy
ei ole mikään mukava tila, etenkinkään kun olo on muuteskin vähän
epästabiili ja on yksin liikenteessä. Raahasin itseni Coffee Houseen ja
siitä bussille, pääsin siis turvallisesti kotiin. Ja on muuten jalat
turvoksissa.
Reippaana tyttönä keräsin ulkona narulla "kuivuneet" (jep, täällä satoi
tänään) Hesuksen vaateparret sisälle (nyt ne on levitettynä sängyn
päälle, eivät olleet onneksi läpi kastuneet vaan vain kosteita) ja
heivasin lakanat kuivumaan. Jotain palasta pitäisi varmaan keksiä,
kahden aikaan nautittu salaatti ei enää oikein ravitse.
Ruokakaupassahan mä en (tietenkään...) tajunnut käydä, eli pitänee
taikoa jotain leipää ja munakasta -osastoa. Tomaatteja ja mangoa
(slurps) jäi onneksi eilisestä eli en mä täällä nälkään kuole.
Iltapuhteena pitää vielä pestä vessa (jee), kas Mn vanhemmat ja sisko
tulee huomenna, ovat täällä kuulemma joskus aamuyhdeksän aikaan (jee)
eikä vessaa voi nykykuosissaan näyttää kyllä kellekään.
No. Onneks ei ole kiirus. Palaan ääreisdramatisoidun Vaimot vaihtoon /
USA -jakson pariin ja koitan sitten jaksaa sen vessan kanssa. Ja jos
oikein innostun, niin ehkäpä (??!) silitän vauvanvaatteet vielä tänään.
Tai sitten vasta huomenna. Päivä se on onneksi huomennakin.
perjantai, 18. elokuu 2006
Kommentit