Iltapäivää täältä. Väsy painaa, vaikka kello on vasta neljä - siis tunnin verran pitäisi vielä lusia. Ei hotsita.

Tää täällä päässä on helsinkiläinen tyttö, jonka elämä ei ole yhtään sen merkillisempää kuin kenenkään muunkaan 25-vuotiaan (melkein) vastaavanlaisen tytön. Ehkä mä haen elämälleni merkitystä julkaisemalla tällaista tolkutonta tajunnanvirtaa, millä ei ole kellekään muulle mitään merkitystä? Mene tiedä. Minen tiedä ainakaan.

Yrittäis jaksaa työskennellä vielä hetken ja palais sitten. Tästä päivästä ei liene muuta sanottavaa, kuin että eipä tässä. Mites siellä?

Söin äsken tosi myöhäisen lounaan, olisko kello ollut neljä. Paistosta kanttiinista. Ei hyvää, vaan ei huonoakaan. Nyt pitäisi vääntää suunnitelmia alkuvuodeksi ja sitten taidan painella kaljalle kaupungille. Piti mennä aamupalaveriin autolla, mutta työkaveri menee - ei tartte edes ajaa.

Fiiliksistä huomaa että syssy tulee. Väsyttää koko ajan. Onneks on pari vapaapäivää, vähän niinkuin syysloma oli silloin joskus koulussa. Mä haluaisin ehkä kouluun taas. Eilen tuli ikävä pitkää matikkaa (mikä on tosi outoa koska olin matikassa aivan paska. Siis todella huono!). Vieläkin tuntuu siltä, että pitäis päättää mitä haluaa isona tehdä. Vaikka mulla on kyllä kiva työ, niin ei kai tätäkään ihan loputtomiin jaksa. Kolme beetä olis kiva ajaa, ehkä. En tiedä.

Ai niin, mun piti kertoa, että mä olen päässyt tosi kivasti autoilun makuun. Pari viikkoa sitten jänskätti kamalasti, mutta tässä nyt on ajeltu Espooseen ja takaisin ilman mitään ongelmia (paitsi sitä yhtä mikä meinas ajaa kylkeen, mutta se oli kyllä sen syy). Bensa meinas loppua sunnuntaina, mutta osasin jopa tankata auton. Se on multa paljon se.

Näkyilee huomenna. Nyt teen duunit pois ja lähden sille oluelle.