Oikeesti, taas?! Ihanaa, että viikot menee kuitenkin näin nopeasti. Viikonlopulle ei ole mitään varsinaisia suunnitelmia, mutta sepäs ei haittaa, koska viikko vierähti sitten kuitenkin aika reippaissa merkeissä.

* * *

Keskiviikon Kiasma- keikaus oli oikein onnistunut. ARS06 ei ollut ihan mun mieleeni niin paljon kuin 01, joka on ensimmäinen näkemäni tuollais-näyttely, mutta tarjosi se järkevää tekemistä reiluksi pariksi tunniksi, muutaman miettimis-kipinän ja tietysti nautittavan ympäristön, mä nimittäin tykkään tuosta rakennuksesta ihan älyttömän paljon.



Sama päivä oli myös siipan synttäri, joten ennen taidemuseoitumista kävin kipittämässä lahjaostokset. Sävelet oli hyvin selvillä ja pakettiin kääräistiin Lapinlahden lintujen 7 Kuolemansyntiä -dvd, Lapselliset-vauvakirja ja aika blingit korvikset, jotka tosin lupasin omia "jos kundit töissä kiusaa liian Sillä silmällä- tai Beckham-osastoksi". Ainakaan toistaiseksi ei moisesta ole valiteltu.

Ilta vierähtikin iloisesti Lintu-devarin parissa (lahja oli mitä ilmeisimmin mieluinen) ja mun pitää tunnistaa että etenkin se Seppo Hovi // kamarilaulu // Miljoona ruusua -sketsi sai mut lähestulkoon kieriskelemään lattialla naurusta. Mainiota.

* * *

Eilen torstaina treffattiin Laurelinin ja Tyyppinsä kanssa Sellossa jo puolenpäivän tietämillä (mä olin vastoin tapojani erittäinkin ajoissa ja ehdin lukea iltapäivälehdet rauhassa, samalla mua nauratti ihan älyttömästi, koska kaffepaikassa oli mun lisäkseni about viisi pöytäkuntaa ja mä olin ainoa, jolla ei ollut mukana lastenvaunuja.... ehkä tää pallo korvasi kärryjen puutteen tai jtn. Kun L ja vauvansa saapuivat, niin me juoruttiin rauhassa varmaan toista tuntia ja lähdettiin kiertelemään lastenvaatekauppoja. Tyypin vaatteista iso osa on kuulemma sille vielä vähän suuria ja vastaavasti meiltä puuttui joitain ei-vaaleansinisiä perusvaatteita. Mukaan tarttui kaikki tarpeellinen (ehkä vähän enempikin) ja joskus kolmen-neljän aikaan lähdettiin tallustelemaan kohti Ln kotia.

Siippansa kotiutui jossain vaiheessa Tyypin ruokaillessa ja jossain välissä sankarimme M ja K sopivat notta M ajelee tuonne ja lähdettäisi siitä sitten kahdella autolla minigolfradalle. L nappasi Tyypin mukaan (viikon ikäisen vauvan kanssa lähteminen näytti aika operaatiolta, kas sitä kaman määrää.... mutta sehän tässä on itselläkin edessä) ja vietettiinkin sitten oikein nasta perheilyiltama ensin gloffin parissa ja sitten lähimäkkärissä (joojoo, mutta ei ees syöty paljoa). Kello oli varmaan lähempänä puolta yhdeksää-yhdeksää kun lähdettin kohti kotejamme.

* * *

Loppuillasta - ei herkkämielisille, seuraavassa ällöjuttuja....

Kotiin päästyä mulle tuli yhtäkkiä ihan kamalan huono olo. Siis kunnon pahoinvointi, mutta just taas sen verran vähän, ettei ihan täysin oksettanut mutta oli ihan hirveä olo. Hyppäsin wcssä hyppäämästä päästyäni ja välillä mietin että isken sormet kurkkuun. Suolistomurinan perusteella kyse ei kuitenkaan ollut oksetuksesta ja istuin sitten loppuillan vessassa :P . Yäk, tollasta ihan aitoa r-kohtausta mulla ei ole ollut vuosiin.

Varoittelin vielä nukkumaan mennessä, että voi tulla rauhaton yö. Mutta kas kuinka ollakaan, mä nukuin kuin tukki, kävin yöhyppäykselläkin vain kerran ja Mn lähdettyä ajelemaan Manseen palaveeraamaan mä jäin vielä laatikon pohjalle ja nukuin ja pötköttelin päälle kymmeneen. Ehdin jo luulla, että tuo meni ohi, mutta tää aamupäivä on kyllä osoittanut että vatsa on enemmän kuin sekaisin. Mä yritän nyt syödä tasaisesti jotain koko ajan ja ainakin juoda, mutta saas nähdä mitä tästä tulee. Ällöä tää ainakin on.