Eilinen oli kaikin puolin kiva päivä, koko poppoo oli hyvällä tuulella (paitsi mä vähän aikaa kun jalkaan sattui enemmän kuin aikoihin), käytiin kävelyllä ja sunnuntaihengailtiin, mietittiin Mirkkusen kummipolitiikkaa ja sen sellaista. Tytär kävi kylvyssä ennen kasia, söi vähän ja uuvahti ja jo kahdeksan aikaan kultapieni oli omassa sängyssään ja täydessä unessa. Hyvä päivä muuttui huonoksi illaksi kun Mirde heräsi \"yöunet osa I\" -setistään puolen kymmenen aikaan illalla.
Mikään ei ollut hyvin eikä toiminut. Oikeesti, ei mikään. Syötyään normaalin setin tyttö vaati äänekkäästi lisää ja me ajateltiin että tankatkoon nyt kunnolla. Hetken safkailun jälkeen se sai hullut raivarit, ärjyi ja sätki eikä huolinut rintaa enää. Kun sen nosti toiseen asentoon, niin raivoaminen muuttui sydäntäsärkeväksi nälkäitkuksi ja neiti yritti imaista kaikkea mahdollista ulottuvilla olevaa, mikä yleensä on aika selvä merkki nälkäisyydestä. Rinnalle nostetamista seurasi taas hetken normaali safkailu, sen jälkeen raivarit ja sen jälkeen sellainen tuttihengailu eli bebé ei todellakaan syönyt, vaan lähinnä oli syövinään - ja sen jälkeen taas kroppa kaarelle, kauhea huuto ja sama kuvio alkoi alusta. Röyhtäyttämisasennot, jumppautus ja hieronta oli aiiiivan yhtä tyhjän kanssa, ne yllytti Mirderaasun huutamaan vielä kovempaa. Tätä mainiota viihdettä (kaikilla alkoi olla hermot jo aika riekaleina) kesti kolmisen tuntia ja se loppui mun epätoivoiseen viimeiseen \"jos se nyt kuitenkin söisi\" -yritykseen puoli yhden aikaan ja lyhyen syönnin jälkeen tyttö oli ilmeisesti huutamisestaan niin väsyksissä, että se sammui kuin saunalyhty eikä herännyt edes kun siirsin sen sänkyynsä. M oli onneksi mennyt jo nukkumaan, se koisasi kaikessa rauhassa kun mä hiivin viereensä. Se noissa yöjutuissa pahinta onkin, kun tietää että toisen pitäisi olla edes jotakuinkin skarppina aamusta alkaen, ittestä nyt ei niin väliä koska tytär ei hermoa vaikka äitee kävelisikin vähän päin seiniä (kunhan ei ole sylissä silloin kun noin käy).
Unta saatiin pari tuntia ja puoli kolmen aikaan oli neidin taas nälkä. Mä nukahdin kesken ruokinnan, ilmeisesti lapsi oli ihan tyytyväinen koska heräsin samasta asennosta neljän aikaan, kun taas piti vähän syödä. Ilmeisesti nukahdin tuossakin vaiheessa toviksi, koska havahduin viiden aikaan siihen, että tytär vei mun elintilani ja siirsin sen omaan sänkyynsä. Puolen tunnin levottomien unien (= mä kuuntelin joka ikistä risausta peläten että se herää ja on huonolla tuulella) jälkeen kaikki kauhuskenaariot kävi toteen: Mirkku heräsi ja asiat oli taas vähintään yhtä huonosti kuin illalla - ei auttanut ilmanpoistokikat, tällä kertaa Mn patenttiratkaisuistakaan (lapsi vatsan päälle köllöttelemään tai sitten varovainen heittoliike sylissä) ei ollut apua. Siippa tuli tyttären kanssa kuitenkin olkkariin, joten mä sain ehkä puoli tuntia keskeytymätöntä unta, minkä jälkeen mä otin vauvanviihdytysvuoron jotta mies ehtisi laittautua töihin ajallaan.
Aamukasin jälkeen Mirkku suostui viimein rauhoittumaan sitteriin ja olikin jo nukahtaa siihen (not quite, mutta lähellä käytiin, lisäksi rakkautemme hedelmä oli huutamatta kokonaiset 20 minuuttia, mikä tuntui ihanalta ikuisuudelta...). Kun aamun ekasta ruokailusta alkoi olla jo lähemmä kahta tuntia aikaa, niin syötin tyttären ja sittenpä se nukahti. Mä en uskalla tilkkiä sille maitoa koko ajan ihan siitä syystä, ettei vatsansa tykkäisi kyttyrää, lisäksi nuo raivarit ja mun pitäminen tuttinaan ahdistaa aika raskaasti aika ajoin (harvoinhan tuota onneksi on ainakin tähän asti ilmennyt mutta silti).
* * *
Mun piti ihan oikeesti kirjoittaa tänään jostain tosi muusta kuin vauva-asioista, mutta pieleenhän se näköjään meni ;) . Task listilla tällä viikolla viimeinkin ne ristiäiset, jossain vaiheessa pitäis raakata vaatekomero kuntoon (on nimittäin räjähtänyt käsiin) ja inventoida vähän vauvanvaatteita, jotta tietää mitä on ja mitä mahdollisesti tarvitaan. Ihana M siivosi kodin lauantaina mun ja Mirkun ollessa mun duunikaverin kanssa kaupungilla, joten sen tyyppistä painetta ei onneksi nyt ole. Paitsi että vessa pitää pestä jossain välissä. Ei mun suosikkihomma, mutta onneksi aika nopea ja helppo.
Kommentit