Mikä helevetti siinä on, että maassa, jossa noin kaksi kolmasosaa
vuodesta tiet on jonkinasteisen hähmän peitossa ei vaan kertakaikkiaan
osata ajaa niitä autoja liukkaalla säällä? Mä vaan kysyn.
(Disclaimer: kirjoittaja ei ota vastuuta kielenkäytöstään seuraavien
parin kappaleen ajan. Jos et kestä kiroilua, niin älä lue pidemmälle.)
Maanantain äitivauvapilatesista palatessa bussimatka kotiin kesti
tunnin, normaalisti samaan matkaan menee noin puoli tuntia vähän
kellonajasta riippuen. Tänään lyötiin tuo ennätys tekemällä matkaa
kaikkiaan vajaat puolitoista tuntia. Kiitokset vaan kaikille niille KUSIPÄILLE, jotka omaa kallista aikaansa säästääkseen ajavat BUSSIKAISTOILLA (newsflash: ne on bussikaistoja nimeltään siksi, että ne on tarkoitettu busseille,
ei HENKILÖAUTOILLE). Vaihdoin Hakaniemessä dösää, kun kuski kuulutti
Mäkelänkadun olevan niin tukossa, että matkaan menisi aikaa. Vaihdoin
kymmenen minuutin odotuksella femmafemmaan, joka kulkee eri reittiä,
mutta todennäköisesti ko. reitti oli vielä huonompi valinta kuin se
Mäkelänkatu. Ei nimittäin kulkenut.
Paskamaisinta tuossa on
se, että sillä alkuperäisellä bussilla meidän reitti olisi ollut
järkevä sikäli että oltais voitu jäädä kesken matkan pois ja kävellä
(kävelyvauhti olisi oikeasti ollut nopeampaa) mutta koska mä kuvittelin
olevani tosi kätevä, niin me
kierrettiin sellaisia reittejä että kävellen meillä olis mennyt ihan
sikapitkään. Isa oli nälkäinen ja kyllästynyt kärryihinsä ja koko bussi
kuuli sen satavarmasti, ihan niinkuin maanantainakin.
Kotipäässä jäätiin vähän aikaisemmin pois ja käveltiin loppumatka,
jotta kanssamatkaajien korvat säästyisi edes vähän. Ihan oikeasti
jalankulkijat tuntuu olevan todella vapaata riistaa näillä säillä -
ihmiset ei ilmeisesti edes aikuisten oikeesti
(ziisus tuota sanontaa...) tajua, että auto ei pysähdy tällaisella
luistinradalla ihan niin säpsäkästi kuin kuivalla asfaltilla ja sen
takia voisi ehkäpä jopa harkita sellaista vaihtoehtoa, että pudottaisi lähiö-asuinalueella ajellessa sen nopeuden sieltä kuudestakympistä vaikkapa siihen neljäänkymppiin
(newsflash: aluerajoitus 40 km / h on ihan oikeasti voimassa myös tällä
alueella!)... mutta ei. Vittu että voi ihmiset olla tyhmiä. Terv.
nimim. äiti, joka ei ihan jäänyt auton alle vajaa puolivuotiaan lapsensa kanssa. PS. Vilkku olis kiva ylläri kun kerta aiot kääntyä siihen missä me ollaan just ylittämässä suojatietä.
* * *
Kun
päästiin lopulta kotiin - elossa, huolimatta hengenvaarallisen
liukkaasta kotipihasta - huomasin, että olin unohtanut mm. viedä
eteisessä kököttävän roskapussin, laittaa kissoille ruokaa, putsata
kissojen laatikon, pedata sängyn, kerätä omat, miehen ja lapsen
vaatteet olohuoneesta, pyyhkiä pöydän, siivota omat aamiaisastiani (ja
muistaakseni vielä jotain pientä)... Sanoin Isalle ihan ääneen, että
mun elämä on just nyt tällä sekunnilla sellaista paskaa, että onneksi on ihana vauva jota ihmetellessä unohtuu kutakuinkin kaikki muu.
Turha varmaan edes sanoa, että M on ollut tän illan työhippaamassa.
* * *
(No. Kello on nyt 22.17 ja makkari ja olkkari on kutakuinkin siistit,
kissainlaatikko putsattu, katit ruokittu, pyykit pesty - joskin
koneessa vielä, astiat likoamassa ja lapsi ruokittu, pesty, ihan
tyytyväisen oloinen ja ennen kaikkea nukkumassa. Joku laittoi sen tunnelin päässä näkyvän valon päälle, I presume.)
torstai, 8. helmikuu 2007
Kommentit