Taas tänään me valmentauduttiin. Vuorossa oli synnytysvideo ja synnytystilanteen läpikäynti noin ylipäänsä. Jännää.
Mun on oikeasti vaikea uskoa, että miten, miten tuo video saattoi
kuvata oikeaa synnytystä? Se oli jotenkin seesteinen, puhtoinen ja
steriili ja kaikki meni niin mainiosti ja tyylillä, että olisi oikeasti
voinut kuvitella sen kauniin naisen videolla synnyttävän a) 12. lastaan
tai b) vain sillai leikisti, koska se sujui niin hienosti. Viimeinen
niitti oli se, kun haastatteluosuudessa tukihenkilö-isä sanoi, että
"kun antautuu kätilöiden hoidettavaksi niin voi keskittyä nauttimaan synnytyksestä".
Näin synnyttämättömälle naisihmiselle tuo oli aikamoinen
shokkikommentti. Vaikkakin vaimonsa selvisi parilla "ooh, huoh"
-voihkaisulla ja vauva oli maailmassa (oikeasti näytti siltä että
ponnistusvaihe kestäisi max puolisen minuuttia), niin mun on oikeasti
vähän vaikea kuvitella että synnytyksestä voisi ihan oikeasti nauttia...?
Toki kokemus on toivottavasti hyvä ja positiivinen, mutta että
nautinto? No, toivottavasti oma kokemukseni osoittaa ajatukseni
vääriksi. Tai jotain.
Tehtiin taas niitä ryhmiksiä missä
ideana oli käydä läpi kysymyksiä ja muuta synnytykseen liittyvää.
Tuntui kummalliselta, kun edessä on joka tapauksessa aika suuri
tuntematon ja lisäksi usein sanotaan, ettei synnytystä kannata kovin
suunnitella, koska se menee kuitenkin juur niinkuin meneekin. Toisaalta
on tosi kiva (tai "kiva") tietää erilaisista
kivunlievitysmahdollisuuksista ja ponnistusasennoista, mutta niillä ei
- tiedoilla tai muutenkaan - välttämättä ole itse tilanteessa mitään
käyttöä. Toisaalta tiedonjano on kova, eikä siitä että tietää asioista
edes pintaraapaisun verran ole varmaan haittaakaan. Ja mä olen
satavarma siitä että yhdistelmä edes vähäistä synnyttäjän omaa
aktiivisuutta plus luottoa kätilöön / kätilöihin ei ainakaan kovin
mettään mene lopputuloksen kannalta. Ja taas: saa sitten nähdä.
maanantai, 21. elokuu 2006
Kommentit