Taas tänään me valmentauduttiin. Vuorossa oli synnytysvideo ja synnytystilanteen läpikäynti noin ylipäänsä. Jännää.

Mun on oikeasti vaikea uskoa, että miten, miten tuo video saattoi kuvata oikeaa synnytystä? Se oli jotenkin seesteinen, puhtoinen ja steriili ja kaikki meni niin mainiosti ja tyylillä, että olisi oikeasti voinut kuvitella sen kauniin naisen videolla synnyttävän a) 12. lastaan tai b) vain sillai leikisti, koska se sujui niin hienosti. Viimeinen niitti oli se, kun haastatteluosuudessa tukihenkilö-isä sanoi, että "kun antautuu kätilöiden hoidettavaksi niin voi keskittyä nauttimaan synnytyksestä". Näin synnyttämättömälle naisihmiselle tuo oli aikamoinen shokkikommentti. Vaikkakin vaimonsa selvisi parilla "ooh, huoh" -voihkaisulla ja vauva oli maailmassa (oikeasti näytti siltä että ponnistusvaihe kestäisi max puolisen minuuttia), niin mun on oikeasti vähän vaikea kuvitella että synnytyksestä voisi ihan oikeasti nauttia...? Toki kokemus on toivottavasti hyvä ja positiivinen, mutta että nautinto? No, toivottavasti oma kokemukseni osoittaa ajatukseni vääriksi. Tai jotain.

Tehtiin taas niitä ryhmiksiä missä ideana oli käydä läpi kysymyksiä ja muuta synnytykseen liittyvää. Tuntui kummalliselta, kun edessä on joka tapauksessa aika suuri tuntematon ja lisäksi usein sanotaan, ettei synnytystä kannata kovin suunnitella, koska se menee kuitenkin juur niinkuin meneekin. Toisaalta on tosi kiva (tai "kiva") tietää erilaisista kivunlievitysmahdollisuuksista ja ponnistusasennoista, mutta niillä ei - tiedoilla tai muutenkaan - välttämättä ole itse tilanteessa mitään käyttöä. Toisaalta tiedonjano on kova, eikä siitä että tietää asioista edes pintaraapaisun verran ole varmaan haittaakaan. Ja mä olen satavarma siitä että yhdistelmä edes vähäistä synnyttäjän omaa aktiivisuutta plus luottoa kätilöön / kätilöihin ei ainakaan kovin mettään mene lopputuloksen kannalta. Ja taas: saa sitten nähdä.