Olipas pakko tulla fiilistelemään ihanaa perjantai-iltaa. Mun suunnitelmat siitä maltillisesta shoppailusta meni ihan metsikköön lähinnä siksi, että mua väsytti niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin sen ripsien laiton jälkeen (oli raastavaa pötköttää laitettavana vajaan tunnin verran, kyllähän siinä ihminen rasittuu...) etten ehtinyt liikkeelle ajoissa. Tehtiin Mn kanssa tärskyt suoraan Bellyyn, se kun on lähellä ystävien uutta Viiskulman-kotia ja kyseiset ystävät ottivat meidän auton lainaan hoitaakseen muutaman Ikea-hankinnan.

Mä jäin bussista Simonkadulla, pyörähdin Kellopelissä ihailemassa asioita ja astioita joita hankkisin ehkä joskus, jos meillä olisi toisetkin 50 neliötä tilaa (tai siis ylipäänsä enemmän kuin nämä 48) ja käveltyäni Annankadun ja U-kadun kulmaan meidän kohtauspaikalle totesin vain simppelisti Annankadun olevan ihanaisin katu koko Helsingin keskustassa. Ainakin toistaiseksi. Kehystämöitä, grafiikkaa, sisustusmestoja, gallerioita, kiinalaisia ravintoloita, Limbo, baareja ja valaisin-, kenkä- ja kassikauppoja ja ennenkaikkea niin sieviä ikkunoita, että köyhäkin pääsee nauttimaan tuosta kaikesta ilman pienintäkään omatunnon pistosta, ihan vaan ihmetellen. Aivan mahtavaa. Jos mulla olisi varaa asua Helsingin keskustassa, niin haluaisin asua kauniin talon ylimmässä kerroksessa, mieluiten ullakkohuoneistossa Annankadulla. Kyllä kiitos, tämä kirjattakoon for the record :) .

Ja yksi Annankadun ihanuuksista on tietysti Efva Attlingin liike, josta mä haaveilen jonain päivänä saavani lahjaksi jotain pientä ja sievää. Tää on ihanimpia, mitä olen nähnyt, mutta tokihan näitä mahtavuuksia on enemmänkin. Nyt tyydyin ihailemaan ikkuinoista, mutta josko joskus, vaikkapa jonkun merkkipäivän alla saisi siipan raahattua "ihan vain vinkkinä" mestoille. En tiedä...



* * *

Terdellä oli lämmin ja mukava ja kun kamut olivat hakeneet He-manin (auton), niin paikalle saapui toinenkin frendipariskunta ja lopulta, kun Ikea-matkalaiset palauttivat auton avaimen oli iloisessa seurueessa jo kaikkiaan seitsemän henkeä (Hesusta ei lasketa, kun se ei vielä heitä läppää) ja juttu luisti. Lukuunottamatta mun alkoholittomuutta kaikki oli kuin joskus ennenkin kun mistään pikkuihmisestä ei ollut mitään tietoa ja saattoi rauhassa heittäytyä vastuuttomille terassireissuille silläkin uhalla että seuraava päivä olisi ihan kamala. Mulla on oikeasti ollut tällaisia iltoja aika ikävä... toki kotona on mukavaa ja etenkin pienenpienen syntymän jälkeen sitä tuskin edes malttaa lähteä tuolla tapaa mitenkään, mutta mun mökkiytymispelkoiselle, pikkusieluiselle persoonalleni tämä teki niin hyvää. Eli parasta.

Yhdeksän aikaan mä aloin olla tosi väsyksissä ja porukka alkoikin vähitellen hiimastella kuka mihinkin, omiin suuntiinsa. Me Mn kanssa käpsittiin taas Annankatua :) Long Walliin syömään (mä en halunnut enää illalla syödä makaronilaatikkoa, niin hyvää kuin siitä tulikin) ja täytyy sanoa, että en olisi uskonut että jättikatkaravut vihanneksilla vaan voi maistua niin mainiolta. Se oli taivas! (Ja mä söin liikaa ja kärsin nyt närästyksestä, mutta oli se sen arvoista.)

Päivä soon huomennakin, mutta nyt Maikkarilta tulee oiva Dolores Claiborne. Yritän pysyä hereillä leffan ajan, raportoin joskus miten kävi. Pus.