Mä olen nukkunut huonosti koko viikon. Univelkaa kertyy. Väsyttää. Töitäkin olis. Hohhoijaa. Että eipä taas jaksaisi. Eikä oikein ole asiaakaan, mutta kai sitä pitää jotain merkitä.

Viime viikko hujahti työmatkalla Tukholmassa ja sen jälkeen tiimipäivässä eksoottisessa Siuntiossa. Iltamat venyi sen verran iloisiksi, että nukahdin yöbussiin kotiutuessani. Voitte uskoa, että hävetti. Kyllä. Stockis oli hyvä & kiva, jotenkin siitä että pääsee pois omasta kopista nököttämästä saa virtaa yllättävän paljon. M oli viikonloppuna kertaamassa, oli kuulemma silläkin ihan nastaa.

BB:n loppu lähenee ja mä alan olla ihan vilpittömän iloinen siitä, että homma alkaa olla lopuillaan. Kovin kauaa pitempään ei välttämättä olisi kukaan jaksanut? Tai tiedä sitä. Saksan Das Dorf -versio näyttää elävän ja hengittävän, mutta saksalainen telklkarikulttuuri nyt on muutenkin vähän outo. Ainakin minusta.

***

Hammaslääkäri antoi maanantaina masentavan diagnoosin. Tulehdus on ollut niin inha, että se on syönyt jo hammasluutakin. Mä kun luulin sairastavani pikku"kivaa" tulehdusta, jonka saisi lankaamalla yms. kondikseen. Ehhei, kuulkaa. Tällä viikolla tarkempiin röntgeniin ja siit sitten. Saatanallista rumbaa lupailisi. Että sellaista purukaluston kanssa.

***

Jumppakortti tuli sitten viimeinkin ostettua. Kallista lystiä, kyllä, mutta myös kivaa. Eilen kokeilin tuntia nimeltä bodylogic ja sepä oli aika rankka. Huomaa, että lihakset on tosi huonossa kondiksessa, mutta tästäpä tämä lähtee. Pitää vaan jaksaa treenata, sillä sitä pitäis kaiketi tuloksiakin saada. Jippii. Onneksi siskosein on maailman parasta jumppaseuraa. Että pus & kram vaan sinne :) !

***

Tänään onneksi luvassa elämää parempi Tavastia-iltama. Weeping Willows Ruotsista tulee suomaan meille mongoleille otosta mainiosta musastaan. Fiilistelin keskellä aamukiirettä herrain Live in Helsinki -dvd:n biisilistaa ja totesin, että mikäli illan soittolista on yhtään edes sinnepäin, niin mahtavaa. Luvassa on siis mukava ilta punaviinin ja hienon musan sekä hyvien ystävien kanssa. Sen jälkeen pitäisi elämänkin tuntua taas elämisen arvoiselta. Ahh. Can't wait.