(Täähän on taas se aika vuodesta, kun mediabloggaamisesta tulee tosi in ja hot – kiitos Big Brotherin on kaikilla taas mielipiteensä tositelsumeiningin turmiollisuudesta.)

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

BB on mainio ja tän vuoden casting jotain erinomaista – jos ette usko niin tarkistakaa vaikka Virpin ja Villen blogista – mutta ensimmäisessä telsupostauksessa aikoihin mä haluan kirjoittaa Pussycat Dollsista ja etenkin siitä pääkisumirristä, Nicole Scherzingerista. Kyllä, nimi on copy-pastettu, koska en osaisi kirjoittaa sitä itse oikein.

Kuulin nimittäin mamman ensi-soolosinkun taannoin autoradiosta ja olihan siinä. Don’t Cha oli mun mielestäni ihan oikeasti aika hauska viisu ja ne-muutkin-siltä-levyltä-radiossa-soitetut ihan kelpo pyllynheilutuspoppia. Mutta tää oli jotain suorastaan hassua: ooh, aah, uuh ja huokaus ja sitten vielä perään tekstuaalinen lupaus siitä, että ”Mää voin niinkö olla hei ihan mitä sä vaan haluut, beibe”. Että don’tcha vaan sinnekin, sano. Onnea matkaan Nicolelle, mutta mä sanoisin Kallos-Askon sanoin että nätti tyttö vaan vähän huono meininki.

* * *

Edustamallani kanavalla alkoi taannoin myös tähän – hmm – orkesteriin? Ryhmittymään? Kabaree-ryhmään? liittyvä tositelsusarja. Tuohon muutenkin jotenkin ylimitoitettuun kollektiiviin (oikeesti, bändiin? Ei niistä kaikki saletisti edes laula!) etsittiin siis taannoin uutta jäsentä vallan teeveeohjelman voimin. Eka jakso oli aika hurjaa kamaa: puolet wannabe-pussycateista sai jonkin mystisen viruksen ja joutui joraamaan loppukokeensa (hei kelatkaa, puolet pudotettiin ton esityksen perusteella!) tippakanyyli käsivarressa ja yrppä-ämpäri lavan sivussa. No business like show business, tuossa päästiin lähelle jo esim. suomalaisten missikisojen paljonpuhuttua glamouria. Argh.

Harmikseni huomasin, että eilen, samaan aikaan kun itse hikoilin etelä-espoolaisessa teollisuushallissa (vähänkö oli muuten hyvä tunnelma, tulee hieno lähetys tänään!), olisi telsusta tullut jatkoa tälle parhaudelle peräti kaksi jaksoa. Ne missattuani, en enää tiedä, pääsenkö sarjassa mukaan. Haluaisin kyllä.

Ja pieleen meni sekin. Menin hölmöyksissäni Wikipediaan, kun piti tarkistaa tuon pää-kissan sukunimen oikeinkirjoitus. Sieltä selvisi, että Don’t Cha on cover ja se, kuka sarjassa uudeksi kisuksi valittiin. Uteliaisuus kissan surma ja tiedonjano on pahasta.

Ei näin, ystävät. Ei näin.