Alkaa kaneliomenaisen rahkaisasti tämä alkuvuoden blogeilu. Hämmentävää. Otin juur kakun uunista. Laitan ohjeen kyllä ylös, vaikka tuonne loppuun.

Päivämäärät tuntuu näihin aikoihin vuodesta aina niin kummallisilta. Vuosi sitten ajattelin, että tammikuuhun 2007 on niin kamalasti aikaa ja matkassa vielä monituiset mutkat, että sinne asti tuskin koskaan päästään. Ja tässä ollaan. Ja 2008 tuntuu ajalta, jota ei ole olemassakaan vaikka sekin siellä jo muhii ja odottelee vuoroaan. Tätä kai elämä sitten on.

En ala sen ihmeemmin summaamaan omaa 2006-aikaani, kas kyllähän sen tietää että kaikki merkittävä liittyy tavalla tahi toisella tuohon jälkeläiseen, ihanaan pikku Iisukseen joka on neljän kuukautensa aikana mullistanut meidän maailman ja tehnyt ekaa kertaa vaikka mitä - matkustanut autolla, junalla ja nyt jo lentskarillakin, oppinut hymyilemään, nauramaan ja juttelemaan (meidän mielestä tietty myös laulamaan) omalla vokaalikielellään (ihanaihanaihana), käynyt Helsingin ja Espoon (ja Vantaallakin se on ollut, Ikeassa ainakin...) lisäksi ainaskin Lahdessa, Tampereella, Vehmaalla ja Jyväskylässä. Ehtiväinen tyttö.


Vuodenvaihteen tienoo

Meidän perhe vaihtoi vuotensa JKLssä, tyttären viettäessä aattoiltaa isovanhempiensa tykönä me vanhimmaiset (musta oli kauheaa kun meidän isä nauroi että "teistäkin on nyt sit tullu porukat") karattiin JKL-cityn yöhön, Bar 68 -lauteille tsekkaamaan harvakseltaan keikkaavaa mutta sitäkin parempaa Puritya. Oli kivaa, käveltiin kortteeriin ja istuttiin vielä hyvä tovi isän, äidin, siskon ja siskon poikaystävän (vai miksi niitä nyt oikein pitäisi sanoa) ennenkuin hyydyttiin unille. Iisus oli armollinen ja nukkui myöhään. M ajeli uudenvuodenpäivänä kotiin, kas sillä alkoi työt toinen päivä. Me jäätiin Ipsulaisen kanssa mun vanhempien tykö, kas kun äidillä oli pari päivää vapaata niin oli seuraakin.

Alennusmyyntejä kierrettiin yksien farkkujen ja parin puseron verran, neiti sai matkasängyn sekä oikeinkin tymäkän tuntuisen lämpö/makuupussin siltä varalta, että kasvaa (niinkuin pian kasvaakin) vaunukopastaan ulos - nuo meidän rattaat kun ei ole ne kaikkein suojaisimmat ja mä jostain ihmeen syystä edelleenkin uskon, että tästä vielä talvi saadaan. Ehkä sitten huhtikuussa...?

Ehdittiin nähdä ystäviä (kiitos kaffituksista!) ja kävellä pitkiä lenkkejä (itse asiassa niinkin pitkiä, että vaaka näytti lähemmäs kahden kilon pudotusta tänä aamuna - voisiko se nyt viimeinkin lähteä laskuun?) ja oli oikein mukavaa. Kotiinpaluu koitti eilen illalla aika jänskissä merkeissä, Finncom lensi Jyväskylästä tänne sen verran halvalla, että pakkohan tuo oli testata. Suositan lämpimästi: helkkarin halpa lento (taisi kokonaiskustannuksiltaan jäädä alle viiteenkymppiin, lapsen osuus oli jotain viitisen euroa eikä muhkeista matkatavaroista - ruumaan meni siis laukku, täyteen ahdettu vaununkoppa sekä erikseen vielä vaunujen runko - veloitettu erikseen), tarjoiluun sisältyi veloitukseton sämpylä (ei naureta siellä, tää on tärkeää!) ja henkilökunta oli miellyttävää. Isa oli rakastettava itsensä koko lennon (35 minuuttia) ajan ja kaikki meni mainiosti. Ilmailuvauva.

Pakko kadota yösyöttämään tyttö, meillä on unirytmit edelleen ihan päin helevettiä. Josko tuo menisi nukkumaan.