Alkaa kaneliomenaisen rahkaisasti tämä alkuvuoden blogeilu. Hämmentävää. Otin juur kakun uunista. Laitan ohjeen kyllä ylös, vaikka tuonne loppuun.
Päivämäärät tuntuu näihin aikoihin vuodesta aina niin kummallisilta.
Vuosi sitten ajattelin, että tammikuuhun 2007 on niin kamalasti aikaa
ja matkassa vielä monituiset mutkat, että sinne asti tuskin koskaan
päästään. Ja tässä ollaan. Ja 2008 tuntuu ajalta, jota ei ole
olemassakaan vaikka sekin siellä jo muhii ja odottelee vuoroaan. Tätä
kai elämä sitten on.
En ala sen ihmeemmin summaamaan omaa 2006-aikaani, kas kyllähän sen
tietää että kaikki merkittävä liittyy tavalla tahi toisella tuohon
jälkeläiseen, ihanaan pikku Iisukseen joka on neljän kuukautensa aikana
mullistanut meidän maailman ja tehnyt ekaa kertaa
vaikka mitä - matkustanut autolla, junalla ja nyt jo lentskarillakin,
oppinut hymyilemään, nauramaan ja juttelemaan (meidän mielestä tietty
myös laulamaan) omalla vokaalikielellään (ihanaihanaihana), käynyt
Helsingin ja Espoon (ja Vantaallakin se on ollut, Ikeassa ainakin...)
lisäksi ainaskin Lahdessa, Tampereella, Vehmaalla ja Jyväskylässä.
Ehtiväinen tyttö.
Vuodenvaihteen tienoo
Meidän perhe vaihtoi vuotensa JKLssä, tyttären viettäessä aattoiltaa
isovanhempiensa tykönä me vanhimmaiset (musta oli kauheaa kun meidän
isä nauroi että "teistäkin on nyt sit tullu porukat")
karattiin JKL-cityn yöhön, Bar 68 -lauteille tsekkaamaan harvakseltaan
keikkaavaa mutta sitäkin parempaa Puritya. Oli kivaa, käveltiin
kortteeriin ja istuttiin vielä hyvä tovi isän, äidin, siskon ja siskon
poikaystävän (vai miksi niitä nyt oikein pitäisi sanoa) ennenkuin
hyydyttiin unille. Iisus oli armollinen ja nukkui myöhään. M ajeli
uudenvuodenpäivänä kotiin, kas sillä alkoi työt toinen päivä. Me
jäätiin Ipsulaisen kanssa mun vanhempien tykö, kas kun äidillä oli pari
päivää vapaata niin oli seuraakin.
Alennusmyyntejä kierrettiin yksien farkkujen ja parin puseron verran, neiti sai matkasängyn sekä oikeinkin tymäkän tuntuisen lämpö/makuupussin
siltä varalta, että kasvaa (niinkuin pian kasvaakin) vaunukopastaan
ulos - nuo meidän rattaat kun ei ole ne kaikkein suojaisimmat ja mä
jostain ihmeen syystä edelleenkin uskon, että tästä vielä talvi
saadaan. Ehkä sitten huhtikuussa...?
Ehdittiin nähdä ystäviä (kiitos kaffituksista!) ja kävellä pitkiä
lenkkejä (itse asiassa niinkin pitkiä, että vaaka näytti lähemmäs
kahden kilon pudotusta tänä aamuna - voisiko se nyt viimeinkin lähteä
laskuun?) ja oli oikein mukavaa. Kotiinpaluu koitti eilen illalla aika
jänskissä merkeissä, Finncom lensi Jyväskylästä tänne sen verran
halvalla, että pakkohan tuo oli testata. Suositan lämpimästi: helkkarin
halpa lento (taisi kokonaiskustannuksiltaan jäädä alle viiteenkymppiin,
lapsen osuus oli jotain viitisen euroa eikä muhkeista matkatavaroista -
ruumaan meni siis laukku, täyteen ahdettu vaununkoppa sekä erikseen
vielä vaunujen runko - veloitettu erikseen), tarjoiluun sisältyi
veloitukseton sämpylä (ei naureta siellä, tää on tärkeää!) ja
henkilökunta oli miellyttävää. Isa oli rakastettava itsensä koko lennon
(35 minuuttia) ajan ja kaikki meni mainiosti. Ilmailuvauva.
Pakko kadota yösyöttämään tyttö, meillä on unirytmit edelleen ihan päin helevettiä. Josko tuo menisi nukkumaan.
perjantai, 5. tammikuu 2007
Kommentit