Ei olisi uskonut että tuollaisen vauvankääryleen kanssa ulkoilu on näin kivaa! Jösses! Eilen ei valloitettu Itistä vaan valloitettiin Jumbo ja tuo kärrykaukalokombo on kyllä kätevistä kätevin. Tokikaan reissussa ei passaa olla tuntikaupalla, koska kaukalo ei ole se paras mahdollinen vaihtoehto pikkuisen selän kannalta, mutta tuollaiseen puolentoista-kahden tunnin keikaukseen kaikkineen se on kyllä optimi vaihtoehto. Näppärä ja piskuinen eikä Mirkku näytä pistävän hälinääkään pahakseen vaan eilenkin uni maittoi kaukalossa vallan mallikkaasti. Ja lisäsuojaahan saa aurinkokuomusta, jos sen nostaa ylös. Ässää!

Ja kehutaanpa samaan syssyyn nyt vaunuliikunnan iloja. Kävin kauniin sään inspiroimana tempaisemassa vauvan ja kärryjen kanssa tunnin lenkin Käpylän syksyssä. Ihanata (paitsi että mulle tuli ihan törkeä hiki mutta kuitenkin). Arska paistoi, tuuli passelisti ja maisemat oli kauneimmillaan - nää nurkat pääsee tosiaan oikeuksiinsa tähän aikaan vuodesta. Kohta meidän kotikadun vaahterat vaihtaa väriä ja sittenpä päästään kahlaamaan ainakin nilkkoja myöten vaahteranlehdissä - jee. Kivaa sekin. 

Vaunutouhun riemuihin kuuluu sekin, että tuollaisen tunnin ulkoilun jälkeen jälkeläinen on niinsanotusti aika tättädää ja nukkuu mielellään tunnin-pari putkeen. Nyt pitäisi vielä oppia ajoittamaan nuo lenkurat niin, että ne olisi optimaaliset yöunien ja iltarytmin (niin minkä rytmin??!?) kannalta, mutta sitähän me ehditään harjootella vaikka koko vauvavuoden alkupuoli.

Samanlaista treenaamista vaatii perillisen vaatehtiminen tuonne orastavaan syksyyn. Mirkku on aikamoinen kuumakalle (tai -giltsi, siis), joten tänäänkin tuntui että pelkät lyhythihainen body, plyysiset puolipotkarit ja niihin kuuluva hupparitakki on vähän liikaa tuolla vaunuissa... lisänä oli vielä fleecehuopa, jota kyllä siirsin lähinnä varpaiden peitoksi lenkin kuluessa... huppu riitti näemmä pipoksi ja koska takin hihat on sen verran pitkät, ei me käytetty myöskään lapasia. Hyvä niin, koska tytär oli nytkin aika hiessä kun palattiin... saa nähdä millaista jännitysnäytelmää on vielä sitten syksymmällä luvassa. Mua kun vaivaa vielä tää helvetillinen hormonihikoilu, niin saatan joskus pukea pienellekin liian vähän päälle "ettei se vaan hikoilisi näin".