Kello on kotialähdön verran. En ajatellut laittaa merkintöjä enää tältä päivältä, mutta pakkohan se on vanhan narsistin kiittä vierailuista ja kommenteista. Tässä on se yksi syy, miksi vuosia on niin nasta täyttää; onnittelut saa sen tuntumaan niinkö suuremmaltakin saavutukselta. Heh.

Viikonloppuna oltiin kotona niin ettei varmaan koskaan ennen. Oli vielä äärimmäisen mukavaakin. Eteskin eilen kun laitettiin oikein kunnon päivällinen kahdelle. Kreikkalaista salaattia alkuun, pääruuaksi pihvit, valkosipuliperunoita (iiihania) ja tuoreita vihanneksia wokattuna, sit jälkkäriksi suklaa pannacottaa (siis sellasta hyydykepuuduketta, mä tein ite ja tuli niin kammottavan imelää etten pystynyt syömään kuin alle puolet annoksestani... no, osaanpa ainakin jos joskus tarttee...).

Kyttäsin kalenteria ja tajusin, että aika on taas mennyt suorastaan säälimättömän nopeasti. Enää puolitoista kuukautta siihen kun pikkusisko muuttaa Ruotsiin. Enää nelisen viikkoa siihen, että BB loppuu. Ja se joulukin tulee.

Olen luvannut (tää on siis vuosittainen traditio) itselleni jälleen, että tänä jouluna ollaan kotona kahdelleen. Että tänä jouluna ei stressata mistään. Että annetaan piut paut sukulaisten toiveille ja tehdään oma joulu. Ja mitenkähän käy? Saa nähdä. Aikaisemmin pyhät puheet on päättyneet siihen, että me matkustetaan junalla sikakalliisti ympär' ämpär Suomea ja lomat ikäänkuin hujahtaa siinä. Mutta faktahan on, että kaikki kamut on kotikonnuilla joulun ajan. Ja että sukulaisia on nastaa nähdä jouluna. Ja että rauha maassa on hieno juttu. Niin. Mutta miksi me ollaan aina ne, jotka joutuu reissaamaan? Miksei mun vanhemmat ja appivanhemmat VOI asua lähempänä toisiaan? Muuttaisivat kaikki vaikka Nurmijärvelle tai edes Lahteen tai Hämeenlinnaan, niin olisivat lähellä. Ei, kun ei niin ei. Ja miksi toisaalta aikuisia ihmisiä repimään muualle, kyllä tässä sopeudutaan. Ja tulevaisuudessa kun toivottavasti meitä on enemmän kuin kaksi, niin sitten voipi miettiä jo niitä omia joulukuvioita.

Puuh. Ei oo helppoa kun stressikerroin nousi jo nyt.

Mulla olis mielessä vielä asiaa joulukorteistakin. En mene sinne nyt, ettei iske ihan oikea ahistus. Joulu, tuo juhlista jaloin...

Pusuja kaikille. Palaamma uusin seikkailuin, nyt kotiin siivoukselle.