Turhaan kai tällaisia asioita pimittelemäänkään, kun totta se on. Iisuksesta tulee maaliskuussa isosisko.

Heinäkuussa Mn viimeinen lomaviikko sai yllätyskäänteen, kun mun omaksi mielenrauhaksi tehty testi ilmoittikin, että ähhäähhää, juuri kun luulitte stabiloituneenne kolmen hengen perheyksiköksi, niin paiskaamme teitä toisella pienokaisella. Ei naurattanut hetkeen. Yhtään.

Ensishokin jälkeen alkoi ajatus tuhisevasta kääryleestä tuntua kuitenkin aika mukavalta. Toki valvotut yöt oli jo alkaneet riittää, mutta pieni hintahan tuo - ainakin nyt näyttäisi siltä, että elämä normalisoituu kaiken vauvahärdellin jälkeen noin vuodessa, kun jälkeläinen alkaa olla enempi lapsi kuin vauvanpötkylä. Iisus on tulokkaan, sisaruksen, niinkuin mä siitä puhun, syntyessä noin vuoden ja seitsemän kuukautta. Laskettu aika on 13.3.

Sen yhden ainokaisen testin lisäksi ei asiaa varmisteltu mitenkään ennen toissapäiväistä, kunnallista uä-tutkimusta. Siellähän se, kuusisenttinen ihmisenalku ja sätki niin vietävästi. Raajansa näyttivät kovin pitkiltä. Kaikki näytti olevan kunnossa. Viikkoja nyt nipussa 13 eli se kaikkein dramaattisin riskikausi taisi juur loppua.

Ei kai tässä sen ihmeempiä. Ollaan tosi onnellisia, mutta samanlaista sekoamista kuin Isaa odottaessa ei ainakaan toistaiseksi ole tapahtunut. Ihan hyvä. Tekemistä on sen verran, ettei ole aikaa - eikä halujakaan - ryhtyä pelkästään raskaaksi. Johan se olisi tyttärenkin kannalta aika kamalaa.