Pitkästä aikaa musa-avautumista! Sen kunniaksi alkuun - tadaa - hyvähyvähyvä ja hieno Ladytronin Destroy Everything You Touch -video. Hyvä on biisikin, mutta viideo ylitti odotukset. Katto itte.

Asioita, joilla ihmisen elämä tehdään vaikeaksi: iTunes. Tarkemmin sanottuna iTunes ja duunikone. Tässä talossa on muutama kuukausi sitten saatettu voimaan ns. viihdeohjelmistoa koskeva säännös, jonka mukaan esim. iTunesin asennus onnistuu seuraavalla tavalla:

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Katsos, sehän on mun Minini kaksoiskappale.

Käyttäjä kirjoittaa anomuksen iTunesin asentamisesta omalle esimiehelleen (tässä kohti kannattaa muistaa, että ko. ohjelma on veloituksetta ladattavissa ja ilman konsernin kieltoja ja turva-asetuksia homma olisi todella, todella iisi). Mikäli esimies hyväksyy hakemuksen, niin hän toimittaa sen hyväksyntöineen (onko toi sana?) päivineen omalle esimiehelleen, joka toimittaa sen hyväksyttyään vielä ylöspäin, nimeltä mainitsemattomalle johtoryhmän jäsenelle, joka villin juorun mukaan on nimenomaan halunnut ottaa kopin tuosta kiinnostavasta tehtävästä. Että kuka anoo ja mitä anoo - ja millä perusteilla. Oikeasti aika kummallista. Varmaan mun blogimerkintöjäkin seurataan ja kohta käy ns. Lotta Backlundit (joka tosin lopetti ennemmin duuninsa eduskunnassa kuin bloginsa - itselläni ei välttämättä moista selkärankaa olisi. Mutta Lottapa onkin kunnon kokoomuslainen).

Vaihtoehtona on siis odottaa, että rakas mieheni saa macinsa kuntoon ja voi käyttää sitä kotona jotta saan soittimeni ajan tasalle (on siis synkattu tällä hetkellä shiipan koneen kanssa), käyttää iPodin kanssa ns. kotiäitikonettani (joka on aika heikossa hapessa) tai elää nykyisen soittolistan kanssa hamaan loppuun (?) asti. Jos päätän innostua kirjoittamaan itselleni anomusta, niin lupaan pitää kaikki lukijat (teitä lienee kaksi? Ehkä jopa kolme?) ajan tasalla homman etenemisestä…

* * *

Näin avokonttoriympäristössä musa nousee näyttelemään tosi isoa roolia. Iso osa päivistä menee kirjoittaessa ja päivittäessä ja silloin on mukavampi työskennellä ilman hälyä, luurit päässä. Kiitos Teoston on nettiradioissa taas valinnanvaraa, paras eli Helsinkiradio on koko ajan tosin toiminutkin, mutta YleXää on mukava kuunnella silloin, kun parhaan ohjelmistossa on jotain turhan kuubalaista (tykkään, mutten töissä ku ei voi joraa!) tai muuten vaan ei-huvittavaa.

Uusin lempparilöytö (samalla paljastan, kuinka uskomattoman takapajuinen olen) on Last.fm. Omaa profiilia en ole vielä vaivautunut vääntämään, mutta mm. The Knifen resident radio oli ihan älyttömän hyvä. The Knifea on hehkutettu hirveästi, mutta mä en ehkä juuri sen hehkuttamisen takia siitä ole aiemmin innostunut (nyt innostuin). Samoin Reginan resident radiosta löytyi paljon hauskuuksia (mm. ihana Ladytron!).

Tosi hieno kuva oli mennä skaalatessa ihan pilalle. Ladytron-promo löytyi täältä.

Loppuun vielä toinen ihmisen elämän vaikeaksi tekevä musajohdannainen on ns. soi päässä -ilmiö, jolle työkaveri antoi uudenkin ilmaisun: en ollut aikaisemmin kuullut puhuttavan korvamadosta. Viime päivät vaivana on rallattanut Jalankulkuämpäri Juhani hiihtää -veisuineen. On muuten sitkeä kappale: edes puoli levyllistä Mokomaa ei hävittänyt sitä päästäni tänään! Kärsimystä!

PS. Mä haluan uuden, ihan oman sivupohjan. Josko joku sellaisen mulle vääntäisi, niin ottakoon yhteyttä vaikka kommenttien kautta.