Oletteko huomanneet, että teiniangstiyhtye Uniklubin pojilla - tai ainakin tekstintekijällä - on aika kurja elämä? Nyt uudessa autoiluelämässä tulee kuunneltua YleX-kanavaa aika paljon ja ne tykkää soittaa tuota orkesteria. Aina uuden biisin kuullessani mussa herää toivonkipinä siitä, että jannut olisivat saaneet asiansa kondikseen ja että  teksteissä ei enää paleltaisi tai olisi kylmä. Mutta ei.

Pitänee neuloa villasukkia ja lapasia ja lähettää niitä levy-yhtiöön. Surku palelevia nuoria poikia.

* * *

Mulla itselläni on suuria ongelmia etenkin hilpeän musiikin kanssa; mä en kestä sellaista Philcollinsmaista Dance in to the light -tyyppistä tsemppispoppia lainkaan. Mua voisi kiduttaa soittamalla Walking on sunshinea repeatilla eikä menis varmaan kuin varttitunti ja mä olisin valmista kauraa. Mutta mulla on myös vaikeuksia kuunnella näitä mongoli-melankolisia mollijollotuksia, joissa kävellään lasinsirpaleilla, ollaan sydän täynnä (niitä samoja?) lasinsiruja ja juodaan myrkkyä toisen huulilta ja sitten palelee niin maan helevetisti.

Angsti ja maailmantuska on hedelmällisiä tunnetiloja, mutta niiden ilmaisu tuntuu monella tekstittäjällä ontuvan ihan hitosti. Jos mä olisin kustannuspäättäjä, niin en olisi päästänyt varmaan yhtäkään Uniklubi-tekstiä läpi. Monesta muusta puhumattakaan. Olisi niin kivaa, jos tekstit ei särähtäisi korvaan, mutta etenkin kotimaisen musan kanssa touhutessa niin käy usein. Yksi esimerkki on Anssi Kelan uusin sinkkubiisi Jennifer Aniston (muistutus: mä tiedän kuuntelevani yleäksää liikaa), jossa on hyviä kuvia tyhjenevän teollisuuskaupungin tunnelmista (mm. kaiffa, joka on hitsannut työkseen 30 vuotta ja jonka Kela pakottaa koulun penkille, opiskelemaan kenties ihan uuden ammatin), mutta jossa riimittelyn kuuntelu on välillä yhtä nautinnollista kuin tikkujen työntäminen isovarpaan kynnen alle (anteeksi Anssi, minä kyllä pidän osasta lauluistasi enemmänkin).

Rumban muistaakseni toissa numerossa oli tosi ansiokas juttu (kirjoittajana Tero Kartastenpää), jossa Anssi Kela ja A.W. Yrjänä istutettiin saman pöydän ääreen keskustelemaan teksteistä ja niiden tekemisestä. Mä pidin jutusta tosi paljon, etenkin Yrjänän näkemys siitä, miten "kertsi on biisin käyttöohje" oli vallan mainiosti sanottu.

* * *

Kiitos kysymästä, mulle kuuluu muuten ihan hyvää. Eilen oli Tyttökerhon ilta Tapanilassa, siellä oli kivaa. Ja nyt on niin pimiää, että täällä Pasilan takana on katuvalot päällä.

Ja M lähetti viestin, että Finnmatkojen kautta pääsis Brasiliaan viikoksi hintaan 800 euroa. Hanna tahtoo. Ei, vaan Hanna tarvii ulkomaanmatkan.