Huonolle päivittämiselle on jäänyt tämä päiväkirjanen, heti siitä lähtien kun kesä tuli. Toki oma elämä on ollut yhtä ikuista kesää viime heinäkuusta lähtien (as if...) joten varsinaista laidun-sekopäisyyttä ei lisääntyneen valon ja saapuvan kevään myötä saapunut. Ensi keväänä varmaan sitäkin pahempi.

Kesäkuulumiset kiteytyy tuossa kuvakavalkadissa aika tarkkaan. Juhannus vietettiin mökkeillen keski-Suomessa, M piti vähän varaslähtövapaita ja niin pystyttiinkin viettämään mökillä lähestulkoon kokonainen viikko. Oli ihanaa, säät suosi ison osan ajasta ja tunnelma oli mahtava. Mun vanhemmat vietti juhannusaatonaaton ja -aaton meidän kanssa, istuttiin Iisuksen nukkumaanmentyä iltaa ihan luvattoman myöhään (kattopaköei sitä huomaa että on yö kun on niin valoisaa), saunottiin joka ilta, Isa sai uittaa pikku varpaitaan järvessä ja kummitädin lahjoittama kahluuallas oli kovalla käytöllä. Kalastettiin (M kalasti), savustettiin saaliit ja syötiin tuoretta savukalaa sormin. Kyllä nimittäin toimii - jopa hauki.

Juhannuksen jälkeen miesh veti viimeiset duunirutistuksensa Tuska-festeillä ja me adoptoiduttiinkin aika tiiviisti perhe Laurelinin kylkeen kiinni. Pääasiat viikonlopulta kiteytyvät Mount Everestiin (menkää hyvät ihmiset sinne syömään, ihanamahtavaupeahyväkodikas paikka!), mozzarellabruschettaan (äitiysvapaideni aikana olen siis opetellut syömään sekä rucolaa, vuohenjuustoa että mozzaa) ja La Bodegaan (jos sinne eksytte, niin tilatkaa äyriäishomma nimeltä Zarzuela. Ravintola ei muuten ole mitenkään erikoinen, mutta tuo annos oli vaikeasyöntisyydestään huolimatta ihan oiva).


M:n jäätyä lomailemaan ollaankin vaan laitettu kotia, Isan huonetta (ei enää paljoa tekemistä!), pidetty kahdet ihanat ruokabileet (Isa tykkäsi kun oli väkeä ja nukkumaanmenokin onnistui kaikesta härdellistä huolimatta, ihana sosio-vauva), nähty ystäviä, käväisty Ruisrockissa, ollaan menossa käväisylle myös Jazzeilla perjantaina ja pari muutakin kyldyyrimenoa olisi suunnitteilla. Osa toki myös lapsiystävällisiä! Vielä pitäisi säätää myös yksi ei-lapsiystävällinen meno, kun ystävät teatteroi Suomenlinnan Tuntemattomassa ja lipputilanteesta huolimatta ollaan siinä onnellisessa asemassa että voidaan kuulemma vaan ilmoittaa milloin halutaan tulla. Mainiota.

* * *



Tuossa tuollaiset universaalit kuulumiset. Lapsosen touhuista lienee syytä kirjata myös rivi tahi pari, johan se on kohta 11 kuukautta iso ja mä olen vähän laiminlyönyt tätä vauvakirjaamista. Tässä siis tuoreimpia:

- HAMPAAT. Kaikki etuhampaat lie puhjenneet, Isalla on kaikkiaan 8 pikku hammasta. Hymynsä on aika valloittava ja se osaa myös sekä purra (auts) että pureskella.

- LIIKKUMINEN JA TOUHUT. Seisoo jo aika hienosti tuetta, tosin noustessaan tarvitsee jotain mistä ottaa kiinni - esimerkiksi jalkapallon. Konttaa kamalaa kyytiä ja tänään huomattiin, että liikkuu varsin livakasti jo myös sohvanreunaa pitkin kävellen. Isänsä veikkaa että kävelee ennenkuin se (isä) menee töihin, mun veikkaus on että pari viikkoa vaille vuosikkaana.

- RUOKAILUT. Syö jo vaikka mitä! Tänään pidettiin kunnon perhelounas, laitettiin makaronilaatikkoa joka maistui oivasti. Isalla on oma pikku laatikkonsa ilman suolaa ja juustoa, mä en suostu omastani ihan riittävästi tinkimään. Syöminen vaatii omat pikku niksinsä eli esim. oman pikku lusikan, mutta sillä ei suinkaan syödä tai edes huidota ruokaa, ehei - sillä hakataan pöytää oikein, oikein kovaa. Imetys on jatkunut vielä, mutta hissuksiin sitä ollaan lopettelemassa.

- ÄLY JA SEN OSOITUS. Tyttö on ihan hassu. Utelias, osoittelee KAIKKEA ja hokee "-to" tai "-tuo" (tai sitten jotain muuta, tavuja tuntuu nyt tulevan ja menevän). Termis-kissa on "te" mutta esimerkiksi äitiä tuo ei ainakaan mun läsnäollessa juuri käytä. Lamppu on "-mppu". Vanha tuttu kukkuu-leikki on ihan suosikki, sen lisäksi pikku kotigodzillamme rakastaa isän ja äidin rakentamien palikkalinnoituksien tuhoamista. Myös hiekkakakkuja on ihana hajottaa. Kiviä syödään, ruohoa syödään ja äidin pihakukat, telkkari ja takka olisi kivoimmat paikat maailmassa koskea - ikävät vanhemmat vaan tuppaavat nostamaan jälkikasvun noista pois. Luonteeltaan Iisus on osoittanut olevansa iloinen ja vieraskorea - hoidossa se ei juurikaan ole käkkäillyt mutta meille kyllä osoitetaan mieltä jos siltä tuntuu. Ja niin, Isa on the official halityttö. Se on tullut siinä niin äitiinsä...