Suokaa anteeksi kielenkäyttöni, mutta nyt vituttaa. Ihan komeasti ja aidosti. Pistin viikonloppuni ylös kahteen kertaan, ensin aamulla ja koko selaimenpaska kaatui just ennenkuin tallensin ja sama tapahtui sekunti sitten. Että terveisiä vaan, ei kivaa tällainen.

No, viikonloppu niputettuna: mainio, mitä parhain. Perjantaina kaupunkihengailua (Laurelin ennättänytkin jo kertoa, meidän ilta tosin päätyi onnellisesti ja turvallisesti kotiin), lauantaina siippa kummipojan + perheensä kanssa Ankkarockissa ja mä illan samaisen kummipojan & äitinsä seurana kun isämiehet jäi vielä bostailemaan vippialueelle (varsinainen tutkapari, sano) ja tänään päivä on ollut yhtä hikoilua, karjalanpaistia (keittotaitoinen mies on lahja luojalta, sanonpa vaan) ja lohnimista... kävin nyt iltasella kuitenkin siskosen luona Lauttasaaressa, samalla reissulla tuli vähän käveltyä ettei nyt ihan pötköttämiseksi mennyt koko päivä. Ja Canalilta tuli kerrankin Supersize Me niin, että ehdin sen katsoa. Hyvä pätkä, Spurlock on jotenkin tosi paljon vähemmän (voiko noin sanoa?!) vastenmielinen kuin Michael Moore, vaikka vanhaan pasifistiin toki eteskin Bowling for Columbine upposikin.

* * *

Hesus-murmeli sai kummipojalta perintönä aikasta hienon mobilen, tosin sen kiinnityssysteemi näyttää olevan vähän ongelmainen meidän pinnasängyn pehmusteiden kanssa. Eiköhän tuohon ratkaisu kuitenkin keksitä... en valitettavasti löytänyt juur kyseisen lelun kuvaa tähän hätään, mutta tässä saman valmistajan sama tuote, mutta eri teemalla. Meidän versiossa noiden fisujen paikalla on sellaisia varsin hämmentäviin perhospukuihin pukeutuneita pikku nalleja ja tuo hiano heijastusosio on myös perhos- ja muu ötökkäteemainen.

Se siis soi, pyörii ja valaisee samaan aikaan (oikeesti, pystyy useampaan asiaan kuin minä kerrallaan, huikea vehje) ja mikä parasta, niin sävelmät on just niitä tuttuja unilauluja jotka itteltä unohtuu aina silloin, kun olisi ns. tilanne päällä. Sinistä unta on nimittäin veisattu päivittäin pötsille sellaisella hartaudella, että lapsparka on siihen varmaan jo syntyissään ihan totaalisen kypsä. Tuosta saapi variaatioksi kuitenkin mm. sellaisia hienouksia kuin esim. Tuiki tuiki tähtönen ja Levon hetki nyt lyö ;) .

* * *

Viikonloppu on ollut siinäkin mielessä nasta, että perillisen liikkumiskuvio on mennyt takaisin siihen "liikun koko ajan ja aika paljon" -linjaan, loppuviikko kun tosiaan meni niissä aika maanis-depresiivisissä "pitkään nollilla ja yhtäkkiä hetkeksi miljoonalle" -merkeissä. Torstainahan (viralliset 36+0) on viimeinen neuvolalääkäri, ihan mielenkiintoista kuulla että miltä tuo nyt näyttää (siis sen mahdollisen syntymisen kannalta, ei muuten...) ja että onhan, onhan, onhan jälkeläinen niin päin kuin pitääkin. Öiset varikkokäynnit on taas vähentyneet ruhtinaalliseen yhteen per yö (ihanuutta, tosin tuolloin nouseminen on äärimmäisen tuskallista, useampi käynti voisi vähentää tuota, mutta mukavuudenhalusta nukun ennemmin) ja aamutkin on alkaneet taas valjeta yllättävän myöhään. Hassua, mutta mukavaa.

Huomenna vuorossa on sekä Ikeaa että kangaskauppaa, mukana äiti (tulevat tuomaan siskon JKLään jääneet tavarat) ja systeri, ihan anti-stress meininki eikä edessä ole edes mitään pakkohankintoja, hoitoalustan ostan jos löydän ja kangaskaupasta mahdolliset päiväpeittokankaat, harsoa vaippahommia varten ja jos löytyy sopiva pala, niin myös juniorin lattiajumppahetkiä varten jonninnäköisen peite-aineksen. Mutta noiden kanssa ei ole hätää, onneksi.