Tässä mennään nyt, huomenna taas päivää pitemmällä. Tikkeri sen kunniaksi, että tänään starttasi valmennus. Juu ja jipii, kuten kuvitella saattaa niin mitään kovin uutta ja mullistavaa ei tuolla tapahtunut. Ryhmä on iso, tänään mestoilla oli 21 henkeä ja meillä on eka laskettu. Täällä päin kaupunkia näyttää syntyvän aika paljon lapsia syys-lokakuulla, tosin tässä ryhmässä oli kolmen eri alueen odottajia alkusyksylle. Useampi pariskunta näytti olevan jonkinverran bohe/rockpainotteista väestöä, mikä korreloi tietysti hoodien asujamistoon muutenkin.

Aiheena käytiin synnytyksen käynnistymistä lyhyesti, tsekattiin Jari Sinkkosen isyydestä kertova video (oikeinkin tolkullisia ajatuksia, mun mielestä hyvä haastattelu vaikkakin noissa on joskus nuo välikkeet ja kuvituskuvat lievästi sanottuna vaivaannuttavia...) ja lopuksi jakaannuttiin ryhmiin keskustelemaan raskausajan plus- ja miinuspuolista. Lystiä oli se, että M päätyi pelkistä isistä koostuvaan jengiin ja mun ryhmässä oli pelkkiä mammoja. Samassa valmennusryhmässä on muuten myös yksi työkaveri-mies vaimoineen (tosi kiva, mä en ollut edes tajunnut että nekin asuu näillä nurkin).

Päällimmäisenä tuosta jäi mieleen sama asia, mitä mä olen välillä mietinyt yhtenä omista sokeista pisteistäni: miten onnistua olemaan omanlainen äiteensä niin, että M saa rauhassa olla sellainen vanhempi kuin se itse on? Mä näen itsessäni ison riskin sellaiseen "et sä osaa, anna mä" -käytökseen, mistä ei kyllä ole mitään iloa kellekään.... toisaalta noikin on sellaisia juttuja, että jos ne tiedostaa omassa käyttäytymisessään, niin sitä on varmaan helpompi rajoittaakin.

Huhhuh. Itsellä ja vatsalla alkaa olla painoa sen verran, että takapuoli puutuu lyhyestäkin istumisesta - niin käy nytkin. Pitää varmaan nostaa arseensa tästä ja koittaa saada jotain älykästä aikaan - tuota valmennussessiota (1,5 h) lukuunottamatta on nimittäin mennyt koko päivä lähinnä nukkuessa ja hikoillessa. Mä olen niiiiiiin hyödyllinen. Niinpäniin. Huomenna tilanne korjaantunee, lähdetään palkkapäivän kunniaksi siskon kanssa käymään Ikeassa ja sen jälkeen mä meen viimeinkin hoitamaan vähän niitä shoppaus-asioita, mitä oon onnistunut lykkäämään nyt jo viikon verran. Ja muistaa pitäis myös mattoveitsi ja ruuvit, jotta saisi tuon lapsrakkaan seinustaisen lopullisesti valmiiksi.