Olihan viikonloppu! Kivaa, mutta aika rankkaa - koti on ollut eilisestä lähtien ns. esittelykunnossa eli kaikki oma ja kiva pikkusälä on nakattu komeroon (suorastaan yllättävän hyvässä järjestyksessä kaikesta huolimatta...) ja asunto on suorastaan valjun näköinen. Tai "siisti", kuten mies sanoo.

Eka näyttökin oli ja meni, jotain 5-6 ostajaehdokkia tässä oli käynyt, mutta välittäjä varoitteli ettei kukaan oikein tuntunut TOSI kiinnostuneelta. Paria pointtia siltä oli kyselty ja hän ei omien sanojensa mukaan "ollut osannut vastata" (great...) ja vanhalle kontrollifriikille täällä tuli heti p*ska olo ja nyyhkinkin jo Mlle eilisiltana, että olis pitänyt myydä tää itte eikä antaa kellekään muulle. Huokaus. No, asuntojen keskimääräiset myyntiajat liikkunee kuitenkin jossain noin kuukauden kieppeillä ja tää on ollut julkisessa myynnissä vasta torstaista, eli mä olen taas vähän jänösen selässä tai jotain. Tänään tulee joku joka ei eilen päässyt, me ollaan Isan kanssa maanpaossa neuvolassa sillä aikaa :) .

* * *

Otsikkoon. Ippe kääntyy nyt vallan hienosti selältä vatsalleen. Siinä hyvät uutiset. Huonot uutiset: se ei osaa vielä kääntyä takaisin. On kamalaa katsoa uudesta taidostaan riemuitsevaa vauvaa, joka kääntyy minkä kerkeää, mutta kun selkälihakset alkaa väsyä niin samaan syssyyn seuraa alahuulen väpätys ja iso parku. Lauantai-iltana kuvio meni kutakuinkin seuraavasti: Iisus hermostui sylissä, se laskettiin filtille lattialle ja jäätiin viereen juttelemaan. Sekunnissa tyttö oli vatsallaan, mutta huomasi saman tien, ettei viihdy niin. Mä tai M käännettiin se selälleen ja alta puolen minuutin se oli taas vatsallansa ja kitisi. Lystiä, sanos! (Tätä hupia jatkui ihan oikeasti toista tuntia, kun Isan nosti lattialta syliin, niin se ilmeisesti siitä ettei saanut harjoittaa uutta taitoaan. Neiti mahdoton.)

Toinen viikonlopun uutuus on päristely. Kyllä nimittäin sylki lentää. Laurelin aloitti tuon taidon opettamisen viime viikolla (kiitosta vaan, heh...) ja parin päivän jälkeen Isa ei juur muuta ole tehnytkään. Tässä välissä kävin hakemassa heränneen tyttären makkarista ja mua tervehdittiin naurulla ja pärskäyttelyllä. Nice. Oppiikohan tuo koskaan kommunikoimaan mitenkään muuten?

En mene vielä sanomaan, mutta alkaa haiskahtaa siltä, että imetyksen rinnalle pitää hissuksiin ottaa jo muutakin ravintoa. syöttövälit on lyhentyneet ihan sikana (tai siltä musta ainakin tuntuu...) ja yöt on jo tosi rikkonaisia. Tokihan noi uudet oppimiset tuo lisänsä siihen yölevottomuuteen, mutta enää ei "ylimääräisillä" heräämisillä riitä pään silitys ja tutin anto niinkuin välillä, vaan laps pitää ihan oikeasti syöttää. Mitä tapahtui mun yhden heräämisen vauvaselle? (Vastaus: se alkaa kasvaa).

Tänään mennään neuvolaan, saas nährä mitä siellä.