Olihan viikonloppu! Kivaa, mutta aika rankkaa - koti on ollut eilisestä
lähtien ns. esittelykunnossa eli kaikki oma ja kiva pikkusälä on
nakattu komeroon (suorastaan yllättävän hyvässä järjestyksessä kaikesta
huolimatta...) ja asunto on suorastaan valjun näköinen. Tai "siisti",
kuten mies sanoo.
Eka näyttökin oli ja meni, jotain 5-6 ostajaehdokkia tässä oli käynyt,
mutta välittäjä varoitteli ettei kukaan oikein tuntunut TOSI
kiinnostuneelta. Paria pointtia siltä oli kyselty ja hän ei omien
sanojensa mukaan "ollut osannut vastata" (great...) ja vanhalle
kontrollifriikille täällä tuli heti p*ska olo ja nyyhkinkin jo Mlle
eilisiltana, että olis pitänyt myydä tää itte eikä antaa kellekään
muulle. Huokaus. No, asuntojen keskimääräiset myyntiajat liikkunee
kuitenkin jossain noin kuukauden kieppeillä ja tää on ollut julkisessa
myynnissä vasta torstaista, eli mä olen taas vähän jänösen selässä tai
jotain. Tänään tulee joku joka ei eilen päässyt, me ollaan Isan kanssa
maanpaossa neuvolassa sillä aikaa :) .
* * *
Otsikkoon. Ippe kääntyy nyt vallan hienosti selältä vatsalleen. Siinä hyvät uutiset. Huonot uutiset: se ei osaa vielä kääntyä takaisin.
On kamalaa katsoa uudesta taidostaan riemuitsevaa vauvaa, joka kääntyy
minkä kerkeää, mutta kun selkälihakset alkaa väsyä niin samaan syssyyn
seuraa alahuulen väpätys ja iso parku. Lauantai-iltana kuvio meni
kutakuinkin seuraavasti: Iisus hermostui sylissä, se laskettiin
filtille lattialle ja jäätiin viereen juttelemaan. Sekunnissa tyttö oli
vatsallaan, mutta huomasi saman tien, ettei viihdy niin. Mä tai M
käännettiin se selälleen ja alta puolen minuutin se oli taas
vatsallansa ja kitisi. Lystiä, sanos! (Tätä hupia jatkui ihan oikeasti
toista tuntia, kun Isan nosti lattialta syliin, niin se ilmeisesti
siitä ettei saanut harjoittaa uutta taitoaan. Neiti mahdoton.)
Toinen viikonlopun uutuus on päristely. Kyllä nimittäin sylki lentää.
Laurelin aloitti tuon taidon opettamisen viime viikolla (kiitosta vaan,
heh...) ja parin päivän jälkeen Isa ei juur muuta ole tehnytkään. Tässä
välissä kävin hakemassa heränneen tyttären makkarista ja mua
tervehdittiin naurulla ja pärskäyttelyllä. Nice. Oppiikohan tuo koskaan
kommunikoimaan mitenkään muuten?
En mene vielä sanomaan, mutta alkaa haiskahtaa siltä, että imetyksen
rinnalle pitää hissuksiin ottaa jo muutakin ravintoa. syöttövälit on
lyhentyneet ihan sikana (tai siltä musta ainakin tuntuu...) ja yöt on
jo tosi rikkonaisia. Tokihan noi uudet oppimiset tuo lisänsä siihen
yölevottomuuteen, mutta enää ei "ylimääräisillä" heräämisillä riitä
pään silitys ja tutin anto niinkuin välillä, vaan laps pitää ihan
oikeasti syöttää. Mitä tapahtui mun yhden heräämisen vauvaselle?
(Vastaus: se alkaa kasvaa).
Tänään mennään neuvolaan, saas nährä mitä siellä.
maanantai, 29. tammikuu 2007
Kommentit