Huonosti nukutun yön jälkeen maailman ykkösparas radio soitti Ojalan Aleksin kai jo pikkuhitiksikin muodostunutta rallia Rakastaa ja tulla rakastetuksi. Ei pöllömpi laulu, aikuistuminen lie joskus vaikeaa ja hyvähän se on asioita pohtia ennenkuin työntää päätään mihinkään älyttömyyteen (kuten esim. avioliittoon, omistusasumiseen tai k. Mutta Allu hei, ei tää on lainkaan paha juttu - niinkuin taidat nykyään jo tietääkin!)

Vähän alkoi kuitenkin ärsyttää.

Kun ensin sanotaan, ettei haluta kuin rakastaa ja tulla rakastetuksi, mikä on sinänsä aika universaali ja kaikenkattava toive. Allekirjoitan. Kuitenkin biisin myöhemmässä vaiheessa laulun minä ilmoittaa tämän kaiken lisäksi haluavansa kämpän, jossa on lautalattiat, hitin ja ainakin talveksi Intiaan. Hitto sentäs, Aleksi! Vähän sulla on kovat tavoitteet! Etenkin kun itsekin toteat, ettei täällä ilman apurahaa elä taiteella, tää on liian pieni maa ja täällon liikaa juntteja...

Oli kuitenkin uskomattoman vapauttavaa ja epä-ärsyttävää käydä artistin kotisivulla ja todeta, että mies on saavuttanut tahtomansa. Käpylä on hyvä paikka, onnea sinne ja niille lautalattioille. Me luovuttiin omistamme, mutta saatiin tilalle liimattu, tamminen mosaiikkiparketti täällä vähän kauempana. Ei se oo huono sekään.

* * *

Tässä postissahan ei ole taas pointin häivääkään. Tai ehkä sellainen sarasvuolaisiin (asuu muuten kuulemma tässä aika lähellä, pitäisköhän tehdä pyhiinvaellusmatka sinne ihan vanhan opinahjon periaatteiden kunniaksi?) mittoihin kasvava ajatus siitä, että kun riittävän kovaa tavoittelee unelmiaan ja uskaltaa julistaa ne ääneen - vaikka sitten radioaalloilla - niin ne saattavat jopa toteutua.

Sen kunniaksi: MÄ HALUAN ENSI LAUANTAINA VOITTAA LOTOSSA, VÄHINTÄÄN KUUS JA LISÄNUMERO OIKEIN! Ja tietysti rakastaa ja tulla rakastetuksi, edelleen.

Tuosta tuskin saa aikaiseksi biisiä, mutta tulipahan nyt ilmoitettua. Aleksi, you´re my inspiration!