Meni pitkät pätkät taas bittien taivaaseen (pardon my french, mutta suoraan sanottuna vähän vituttaa). Kuten kaikki jo on huomanneet, niin syys on tullut, juu, räntää on tullut, juu ja tuullutkin niin kovaa, että mä ja Ipsu ollaan vietetty sekä ma että ti aikalailla kotikolon seinien suojassa. Huono meininki ja huono happi, eli huomenna on pakko päästä ulos ettei tytär vallan näivety.

Äitee ei tällä viikolla ole ainakaan päässyt näivettymään, koska mua on vallan ulkoilutettu. Iisusrakas suvaitsi lauantaina JKLssä nukahtaa ennen puoltayötä (OK, perjantaina se oli unten mailla jo kymmeneltä ja niin taitaa olla nytkin, mä kävin viemässä sen sänkyyn tuossa puolen kieppeillä ja sinne se on jäänyt, itkuhäläristäkään ei ole kuulunut protestointia ja tällä kertaa se onkin sekä päällä että oikealla kanavalla... oletusarvoisesti siis vois kuvitella lapsen nukkuvan) joten me oltiin nukutus-operatsioonin jälkeen aviomiehen kanssa niinkin hurjia että jätettiin tytär mun äiteen hoteisiin, otettiin auto alle (vietiin se samalla faijan keskustahalliin jotta olis lämpimässä yön), ajettiin loisto-soittojuottola Bar 68:iin,jossa sekä näki tuttuja (ihQa!) että kuuli loistomusaa - lauteilla elämöi juuri otolliseen aikaan mainio Cosmo Jones Beat Machine jota olisi kyllä kuunnellut enemmänkin. Mää tykkäsin ja tais M tykätä kans.

Kovin kauaa ei uskallettu olla (oli oikeasti niiiiiin kivaa, paitsi että mä aloin olla kolmen oluen jälkeen tilassa, jossa onnesta kyynelehtivä tuore äiti-ihminen esittelee vauvasen valokuvia kaikille kiinnostuksesta riippumatta ja sopertaa, mithen ihanalla vauvhalla meithä on paishkattu. Taksi kaartoi mun kotikodin pihaan vähän ennen puolta kahta ja tyttärentytärtä valvonut äitini ilmoitti ettei alakerrasta ole kuulunut pihaustakaan, siellähän se tyttö veteli hirsiä kuin pieni enkula konsanaan. On nimittäin aikamoiset unenlahjat.

Eilen M kotiutui ajoissa, jotta mä pääsin laittautumaan. Seiskalta alaovea raapi ystävätär omine frendeineen ja hetken meikkibreikin (eikoo ihana ilmaisu?) jälkeen lähdettiin kohti jäähallia ja Pinkin keikausta. Treffattiin mun sisko Hadankassa (suosittelen!) ja yksien Blackrattien jälkeen oli aika lähteä tsekkaamaan, miten homma pelittää. Ja pelittihän se, ammattitaitoinen shöy, vallan mainio bändi tanssijattarineen ja vaikken mikään Alicia Moore -fanittaja ole ikinä ollutkaan, niin myönnettävä on että naisella on karisma kohdallaan. Ihan tosi.


Mulle huippukohtina oli Family Portrait -biisi, joka itse asiassa onnistui vähän itkettämään (pistän kyllä hormonien piikkiin) ja 4Non Blondes -laina What's Up. Jos joltain haluaisin itse laulutunteja, niin Perryn Lindalta. Yhden hitin ihmeilyn jälkeen Linda on käsittääkseni kouluttanut Pinkin lisäksi ainakin Christina Aguileraa ja ainaskin yhdelle Pinkin levylle hän on myös säveltänyt. Ettäs tiedämme, heh. Mutta siis jos joku mesenaatti nyt lukee tämän ja haluaa kustantaa kohta 26-vuotiaalle perheenäidille laulutunnit Ameriikassa ylläpitoineen (lennot voidaan hoitaa itte mutta perheen ylöspito ja asuminen tarvitaan myös), niin jätäpä merkki kommentteihin niin palataan asiaan. Hyvä.

Setti kesti parisen tuntia. Soitin kotiosastolle (no ylläri että kaikki oli OK) ja rohkaistuin lähtemään vielä keskustaan. Suorittiin Looseen (välihuomiona pakko sanoa että koko kaupunki oli suorastaan kuollut, ei ketään missään paitsi varmaan Tavastialla Pipettesiä ihmettelemässä...?) ja yhden tuopposen jälkeen mäkin päätin ottaa mittarin alle ja suoria kotiin omieni tykö :) . Olin himassa vähän ennen yhtä, sekä isä että tytär oli jo unten mailla ja mä tein seuraa saman tien. Kiva ilta päättyi sikäli ikävästi, etten jaksanut pestä meikkejä pois (noloa) ja kuten kaikki saman tehneet varmaan tietää, niin se tunne on oikeesti ns. krapula ilman känniä. Yösyöttö meni siis silmät ihan oikeasti aika ristissä, onneksi tytärkin malttoi pötkötellä myöhään koska valvominen kyllä väsytti.

Tänään on ollut aikalailla tättädää-päivä. mutta mikäpä tuossa. Huomenna taas uusin enegioin :) .