Yö oli taas mitä oli (tähän mussutukseen kannattaa totutella, mä itse rakastan nukkumista ja tähän mennessä koko jutussa tylsintä on ollut se, että nukkumis-hommat ei ole oikein kulkeneet puolivälin jälkeen...), M onnistui nukahtamaan aika pian puoliyön jälkeen ja mä taas tulin kyllä nukkumaan, mutta unohduin omiin maailmoihini paijailemaan pötsiä ja sen sisältöä enkä sitten saanut unen päästä kiinni muutamaan tuntiin. Oujee. Ilmeisesti sen jälkeen uni kuitenkin tuli laatuisana, koska aamuöisen vessareissun jälkeen sain taaskin nukuttua ja aamu valkeni Mn kellonsoiton myötä vasta kahdeksan kieppeillä ja neuvolaan tuli miltei kiire. Että ei koskaan hyvin, niinpäniin.

Neuvolantäti oli varsin nasta tyyppi tämäkin (sikäli kiva, koska sama leidi pitää myös valmennukset) ja mä olin oikeinkin otettu siitä, miten mun loistavia verenpaineita oikein ihmeteltiin. Ei mussa mitään niin siistiä, mutta ylpeä äiti nosti vähän päätään (joo, tosi älykästä: "meidän vauva se osaakin pitää äitin verenpaineet kohdillaan". Musta tulee vielä hirveä vanhempi...) ja tietysti oli helkkarin nasta juttu kuulla, että kaikki on ihan arvojenkin puolesta kondiksessa.

Lapsosen ketterän suuntaa ja ulottuvuuksia tutkittiin myös (ei muuten tuntunut yhtään mukavalta, en haluaisi edes miettiä, miten pahalta tuntuu se ulkokäännös) ja tämän th:n sivistynyt arvio ("en uskalla varmaksi sanoa, kun en ole tätä sun vatsaasi aiemmin kokeillut") oli kuitenkin se että lapsonen murmeloi ensinnäkin aika matalalla - mahtavaa, koska se kuulemma sulkee isoimmat mahdolliset synnytys-mahtumis-pulmat pois ainakin osin - ja kaiketi sen pääkin oli jo alaspäin. Se siis selittää sen, miksi vauvan hikka tuntuu tuntuessaan TODELLA jännittävissä paikoissa.

Tässä vielä tän kertainen "kiviäkin kiinostaa" -osasto eli arvot yms. neuvolajargon:

pvm 1.8. 2006
virall.raskausviikkoja 34+5
paino 79,7 kg (lisäystä aika reilusti, 725g / vko)
verenpaineet 100/62
hemoglobiini 129
sf / kohdunpohjan korkeus 30 cm
tarjonta-arvio rt
sykkeet & liikkeet OK

Valmennukset on 14.8. alkaen, kolme käyntiä plus se omatoiminen tutustuminen Kättärillä. Kuulemma hyväkin mennä sinne vasta nyt viimeisen kuukauden aikana, kas kuulemma jää asiat parhaiten mieleen kun tilanne alkaa olla jo ns. päällä (mitä lie täti tarkoittanut, kas epäileekö meidän perheen keskittymiskykyä...? Hih). Ajankohdat on Mn duunien suhteen vähän kinkkisiä, starttaavat ennen neljää, mutta mä uskon että tuo pystyy järjestämään aikataulunsa kuntoon. Juuri eilen ylvästeltiin molemmat (tiedetään, sekä turhaa että typerää, mutta jostain se pitää riemu meidänkin repiä...) sillä, että M on ollut tosi reipas tuleva isämies, kun se on ollut joka ikisellä neuvolakäynnillä messissä. On se vaan niin hienoa. Tai siis eipä se ole varmaan niistä käynneistä juur kostunut, mutta on ollut tosi nastaa että on päässyt.

* * *

Tänään on tiistai. Elokuun eka päivä. Tarkoittaa käytännössä sitä, että isä, äiti ja sisko muuttaa siskosen kamat Lauttasaareen ja niinkuin eilen taisin mainita, niin ovat siis maisemissa. Eilen olin koko asiasta vähän hajalla, mutta ilmeisesti yöunet oli kuitenkin sen verran hyvät, että nyt noiden näkeminen tuntuu jopa mukavalta :) . Meillä on siis aina ollut hyvät välit, mutta jotenkin äidin eilinen yhteydenottotahti muutamine väärin muotoiltuine lauseineen silitti mua jotenkin vastakarvaan. Joka tapauksessa sisaren muuttopuuha-asioiden jälkeen tarkoitus olisi käydä noukkimassa se hoitopöytä - viimeinkin. Jaksoin kytätä Huutiksessa kuitenkin aika kärsivällisesti, mutta ei. Stokken care-pöytiäkin siellä olisi tyrkyllä, mutta kun mä nyt vaan satun haluamaan sen koivunvärisen - ikäänkuin sillä nyt olisi mitään merkitystä, mutta - jälleen kerran - turhamainen ihminen tekee elämästään ihan itse aika vaikean.

Netti tökkii enkä pääse nyt esittelemään mun tuoreimpia musatilauksia. Teen sen heti kun yhteydet funkkaa taas.