Perjantai meillä: kissat nukkuu pitkin lattioita, Mirde nukkuu soffalla, vieressään isänsä tsekkaa s-posteja omalla koneellaan ja mää täällä kyökin puolella kirjoitan päiväkirjaa. Valtakunnassa kaikki hyvin ja ilmassa enemmän ja vähemmän unihiekkaa, näemmä.

Loppuviikko on ollut taas vähän uusien juttujen opettelua, M kun tosiaan meni töihin keskiviikkona ja elämä hakee muotoaan. Hyvältä vaikuttaa, josko vain tytär alkaisi nukkumaan öisin vielä vähän paremmin niin olisi tuon työssäkäyvänkin vähän helpompaa nousta aamuisin :P .Pääsääntöisesti homma menee niin, että nukkumaanmenoa puuhataan tuossa kymmenen-yhdentoista aikaan (ylläri, että mä haluan katsoa BB:n) ja viimeistään yhdentoista jälkeen tyttö on syönyt "iltapalan", joko olkkarissa tai makkarissa. Siitä alkaa julmettu röyhtäytys-, sylittely- ja muukin vauvanväsytysrumba, joka kestää tähtien asennosta ja menneen päivän ohjelmistosta riippuen puolesta tunnista reiluun puoleentoista... ahdistavinta on se, jos Mirde herää juuri kun sitä on kellistämässä omaan sänkyynsä, sitä kun on ehtinyt jo asennoitua siihen että kohta saa laittaa omatkin simmut kiinni.


Kun Mirkku on nukahtanut, niin yleensä saadaan unta tuollaiset kolme-neljä tuntia putkeen. Jos hyvin käy, niin neiti herää aamuneljän aikaan, syö ja nukahtaa välittömästi ja uinuu siitä aamuseitsemään-kahdeksaan, minkä jälkeen safkaillaan taas ja vähän tilanteen mukaan joko "noustaan" eli tytär saa vaatteet ylleen ja siirtyy olkkarin puolelle jatkamaan unia jotta mä pääsen aamukaffelle ja -palalle ja tekemään jotain järjellistä TAI jos yö on mennyt pipariksi, niin jäädään vielä vierekkäin nukkumaan jonnekin yhdeksään. Aamupäivä menee pikkugimman vireystasosta riippuen seurustellessa tai esim. pyykinpesussa (jee...) ja lueskellessa JOS tyttö nukkuu. Syömis-vaippa-yms. huoltotaukoja pidetään tasaisesti parin tunnin välein ja mä yritän huitoa puolenpäivän tietämillä kitusiini jotain jotta virrat pysyy päällä ja maidontuotanto jatkuisi. Iltapäivällä lähdetään lenkille ja kauppaan ja siinäpä päivä sitten alkaakin olla, M tulee duunista yleensä viiden-kuuden aikaan, ellei sillä ole sitten iltamenoja.

Montaa tuollaista päivää ei vielä ole ehtinyt olla, kivempaa onkin jos ja kun aika ajoin tapahtuu jotain muuta kuten visiittiä Laurelinin tykö, kartsalla kurvailua tai muuta. Mirden kanssa on tosi helppo liikkua, suurimman osan ajastaan vaunuissa / kaukalossa se nukkuu ja kun täysimetyksen takia ravintovaranto pysyy vähällä vaivalla mukana eikä nuo vaipat tykötarpeineen kassissa paljoa paina. Ja se on mukava juttu se.

* * *

Tosiaan välillä väsyttää ihan tautisesti, mutta kyllä toi neito on kaiken valvomisen arvoinen. Etenkin nyt, se alkaa valveilla ollessaan jo ottamaan kontaktia ja ainakin ruoka-aikaan se tuntuu olevan ihan oikeasti innoissaan (se on varmaan se äidinmaidon haju mikä mun ympärillä nykyään leijailee...). ja se jos mikä tuntuu mukavalta. Mlla ja Mirdellä on ihan omat keskinäiset juttunsa (se Sinkkosen juttu, jonka mukaan äidin leikkiessä vauvan kanssa isän touhu näyttää usein vauvalla leikkimiseltä pitää täysin paikkansa, välillä mulla on sydän kurkussa noiden kahden kanssa...) ja tyttö viihtyy etenkin isänsä rintakehän päällä, eilisillan nukutusosasto onnistui, kun lapsonen nukahti juur siihen sievästi (ja mä sain ruhtinaallisesti nukkua koko alkuyön, ihqua).

Kaikki on siis tositosi hyvin. Ja koputtelemma puuta jotta hommat niin jatkuisikin. Huomenna olisi tarkoitus rientää aamusella kaupungille kävelylle ja brunssittamaan työ-ystävättären kanssa, samalla reissulla ostan viimeinkin sen rintapumpun. Ja tosiaan, se Ainun pumppu ON huono, kokeiltu on ja ihan kiltisti ajattelin maksaa reilusti enemmän - mutta reilusti paremmasta pumpusta. Moon safkatehdas, pelottavaa. Taka-ajatuksena mulla on se, että jos mjööliä saisi talteen, niin sitten äitikin voisi joku ilta käydä ehkä ulkona. Sitten jossain vaiheessa kunhan malttaa ;) .