Aamulla kävelin junalta töihin. Kiitos Hakamäentien räjäytys- ja levennyshommien pitää duuniin päästäkseen luikkia pitkin metsiä. Onneksi.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Syksy, Kristiina Lehtonen 1995

Luureissa ihana Magnus lauloi, että "please don't forget me when I'm gone / 'couse my life must have some work / and please forgive me if I'm wrong / 'couse I didn't mean to be / all wrong".

Mahtava biisi kasvoi koko ajan suuremmaksi ja aurinko paistoi. Näkyi vain keltaista, oranssia ja vähän vihreää ja musa soi korviin kovaa.

Tuli taas itku. Syksyt on mahtavaa aikaa.

 * * *

Flashbackina tuli mieleen hetki aika tasan tarkkaan vuoden takaa. Pikku kääryleinen Iisus nukkui vaunuissaan, villahaalari päällä ja me käveltiin pitkinpoikin Kumpulaa, Toukolaa ja Käpylää varmaan pari tuntia. Kun laskeuduttiin alas Taivaskalliolta, mä ajattelin ettei mitään näin siistiä voi ollakaan.