Mä olen ollut taas niin hävyttömän laiska kirjoittamaan, että... no,
viime viikon pääasiat oli tietenkin omat synttärit 6.11., mainiota ja
kivaa, lumimyrskyn takia kökötettiin Isan kanssa koko päivä sisällä,
jee mutta shiippamieheltä lahjaksi saadut kosmetiikat piristivät päivää
ihan käsittämättömän paljon. Tähän sellainen sydänhymiö. Muuten päivät
oli sitä perussettii, käytiin lenkkeilemässä, leikittiin sisällä,
ilmakylvettiin jne...
Torstaina oli tarkoitus mennä Laurelinin & Leopoldin
kanssa leffaan, mutta meidän yksikkö sotki aikataulunsa eikä ehditty.
Sitä vastoin Sanomatalon äiti-vauva-Waynesin kaffilatunnelma oli mitä
mukavin niinkuin koko päiväkin. Shoppailukohteena oli isänpäivälahjat;
kaikki saatiin mitä pitikin (ja vähän päälle...).
Perjantaina meillä kävi Huoneistokeskuksen
välittäjä arvioimassa asuntoa. Ihan kiva että kävi, mutta hinta-arvio
oli meidän mielestä tosi alakanttiin - tokihan asunto sillä menisi
nopeasti kaupaksi, mutta me jäätäisi jopa snadisti tappiolle ja koska
meillä ei ole sen myymisen suhteen mitään hätää, niin ihan hyvin voi
ainakin pyytää sen, minkä arvoinen tää meidän mielestä on ja odottaa,
että jostain löytyisi samanlainen vanhojen talojen ja isojen pihojen
fiilistelypervo kuin mekin, joka näkee kämpän samalla tavalla kuin
mekin. Jos tähän olisi nimittäin mahdollista saada se yksi tai kaksi
huonetta lisää, niin mä en muuttaisi mihinkään ikinä. Nyt surullinen
tilanne on kuitenkin se, että Isan myötä pelkkä roina ja roipe on
lisääntynyt (ja lisääntyy edelleen) niin, että jossain vaiheessa tulee
ahtaus ja sekasotku, kun kamoille ei enää löydy Omaa Paikkaa. Pe-iltana
mä läksin Isan kummin & avovaimonsa kanssa tsekkaamaan Private Linen keikkaa Nosturiin. Oli kiva nähdä kaiken maailman tyyppejä pitkästä aikaa, mutta jotenkin päällimmäiseksi jäi ihmeellisen ulkopuolinen olo.
Kun on ulkona ilman lasta, olis toisaalta kivaa puhua muustakin kuin
Isasta, mutta kun arki pyörii vauvan ympärillä niin täysin, niin ei
oikein ole muuta puhuttavaa. Ja ihmiset haluaa kuulla, mitä vauvalle
kuuluu ja niin eespäin, mutta silti... no. Hankala selittää.
Lauantaina oltiin vaan oman
jengin kesken ja viihdyttiin. Kivuutta ja parhautta vailla paineita.
Mun kummitäti käväisi, mutta ei ollut kauaa - toi meille ruokaa.
Eläköön sossupakettikulttuuri. Kiva oli kyllä nähdä.
Eilen olikin sitten se
isänpäivä. M sai haluamansa Lapinlahden Linnut / Maailman 8 ihmettä
-dvd:n, Isan kanssa luettavan Sanoja-kirjan (jota se piti veetuiluna,
mokoma hölmö) ja vähän mies-kosmetiikkaa. Kaikki paketoitiin sievään
laatikkoon ja lahja tuntui olevan mieluinen. Lisänä oli suklaakakku :)
. Tapani mukaan mä olin niin aamu-uninen, etten todellakaan herännyt
keittämään armaalleni aamkaffeja, mutta mä sain synninpäästön - siippa
sanoi oikein erikseen, ettei hän aamiaista sänkyyn edes odottanut :) .
Tänään olis tarkoitus käydä vähän ulkoilemassa ja muuten olla vaan.
Mulla on vähän kipeä olo ja kämppäkin - lauantaisesta siivouksesta
huolimatta - näyttää taas vähän siltä, että tekemistä riittää. Isa
alkaa sitäpaitsi heräillä, joten gotta go. Toivottavasti meidän
nettiyhteys pysyy kasassa tällä viikolla, niin ehdin kirjoittamaan
vähän useammin.
maanantai, 13. marraskuu 2006
Kommentit