Mä olen ollut taas niin hävyttömän laiska kirjoittamaan, että... no, viime viikon pääasiat oli tietenkin omat synttärit 6.11., mainiota ja kivaa, lumimyrskyn takia kökötettiin Isan kanssa koko päivä sisällä, jee mutta shiippamieheltä lahjaksi saadut kosmetiikat piristivät päivää ihan käsittämättömän paljon. Tähän sellainen sydänhymiö. Muuten päivät oli sitä perussettii, käytiin lenkkeilemässä, leikittiin sisällä, ilmakylvettiin jne...

Torstaina oli tarkoitus mennä Laurelinin & Leopoldin kanssa leffaan, mutta meidän yksikkö sotki aikataulunsa eikä ehditty. Sitä vastoin Sanomatalon äiti-vauva-Waynesin kaffilatunnelma oli mitä mukavin niinkuin koko päiväkin. Shoppailukohteena oli isänpäivälahjat; kaikki saatiin mitä pitikin (ja vähän päälle...).

Perjantaina meillä kävi Huoneistokeskuksen välittäjä arvioimassa asuntoa. Ihan kiva että kävi, mutta hinta-arvio oli meidän mielestä tosi alakanttiin - tokihan asunto sillä menisi nopeasti kaupaksi, mutta me jäätäisi jopa snadisti tappiolle ja koska meillä ei ole sen myymisen suhteen mitään hätää, niin ihan hyvin voi ainakin pyytää sen, minkä arvoinen tää meidän mielestä on ja odottaa, että jostain löytyisi samanlainen vanhojen talojen ja isojen pihojen fiilistelypervo kuin mekin, joka näkee kämpän samalla tavalla kuin mekin. Jos tähän olisi nimittäin mahdollista saada se yksi tai kaksi huonetta lisää, niin mä en muuttaisi mihinkään ikinä. Nyt surullinen tilanne on kuitenkin se, että Isan myötä pelkkä roina ja roipe on lisääntynyt (ja lisääntyy edelleen) niin, että jossain vaiheessa tulee ahtaus ja sekasotku, kun kamoille ei enää löydy Omaa Paikkaa. Pe-iltana mä läksin Isan kummin & avovaimonsa kanssa tsekkaamaan Private Linen keikkaa Nosturiin. Oli kiva nähdä kaiken maailman tyyppejä pitkästä aikaa, mutta jotenkin päällimmäiseksi jäi ihmeellisen ulkopuolinen olo. Kun on ulkona ilman lasta, olis toisaalta kivaa puhua muustakin kuin Isasta, mutta kun arki pyörii vauvan ympärillä niin täysin, niin ei oikein ole muuta puhuttavaa. Ja ihmiset haluaa kuulla, mitä vauvalle kuuluu ja niin eespäin, mutta silti... no. Hankala selittää.

Lauantaina oltiin vaan oman jengin kesken ja viihdyttiin. Kivuutta ja parhautta vailla paineita. Mun kummitäti käväisi, mutta ei ollut kauaa - toi meille ruokaa. Eläköön sossupakettikulttuuri. Kiva oli kyllä nähdä.

Eilen olikin sitten se isänpäivä. M sai haluamansa Lapinlahden Linnut / Maailman 8 ihmettä -dvd:n, Isan kanssa luettavan Sanoja-kirjan (jota se piti veetuiluna, mokoma hölmö) ja vähän mies-kosmetiikkaa. Kaikki paketoitiin sievään laatikkoon ja lahja tuntui olevan mieluinen. Lisänä oli suklaakakku :) . Tapani mukaan mä olin niin aamu-uninen, etten todellakaan herännyt keittämään armaalleni aamkaffeja, mutta mä sain synninpäästön - siippa sanoi oikein erikseen, ettei hän aamiaista sänkyyn edes odottanut :) .

Tänään olis tarkoitus käydä vähän ulkoilemassa ja muuten olla vaan. Mulla on vähän kipeä olo ja kämppäkin - lauantaisesta siivouksesta huolimatta - näyttää taas vähän siltä, että tekemistä riittää. Isa alkaa sitäpaitsi heräillä, joten gotta go. Toivottavasti meidän nettiyhteys pysyy kasassa tällä viikolla, niin ehdin kirjoittamaan vähän useammin.