Helkkari sentäs, enpä arvannutkaan millainen remppareiska mulla asuu kotona! Taustana kerrottakoon, että me ollaan tautisen huonoja saamaan asioita aikaiseksi kodin ja sen laittamisen suhteen. Etenkin nyt, kun ruuviostokset joka kerta alan liikkeessä (tms.) käydessä päässeet unohtumaan, niin on tuo taulujen seinälle laittaminen vähän niinkö jäänyt.

Eilen lauantaina sitten päätettiin, että tänään se tehdään ja ajettiin Ogelin K-rautaan ostamaan ruuveja sekä mattoveistä, jotta lapsosen tulevan pinnasängyn patjasta saadaan saksittua sellainen kuin pitää. Homma haiskahti jo siinä vaiheessa, kun kurvattiin liikkeen pihaan: M intoili jotain "miesten maailmasta" ja ilman testosteronipitoisuudesta - kyseisen K-raudan vieressä kun näytti olevan joku ihan helevetinmoinen varaosaliikekin. Heh. Mä taisin jo ääneen sanoakin, että saa nähdä mitä kaikkea täältä tarttuu mukaan.



Olivat, mokomat sitten sijoittaneet sisustusosaston het ensimmäiseksi sisään tullessa. En kerro enempää. Sanon vain sen, että loppulaskulla Mn Visa vingahti riemukkaasti ja mukanamme oli sisämaalaustarpeet, purkki sopivaksi katsomaamme harmaata, se mattoveitsi ja ne ruuvit (onneksi...) ja liimaa sekä vissiin vielä jotain muutakin. Saatiin siis instant-inspis maalata olohuoneen pisin seinä harmaaksi. Seinä on aiheuttanut mulle angstia jo pitempään, koska soffalla istuneiden ihmisten päät oli jättäneet valkeaan seinään ällöt jäljet ja mä en laiskuuksissani saanut seinää pestyä. Kas, nyt ei tartte.

Mä olin illan siskon tupaantuliaisissa (oli kivaa) ja kun palasin, niin seinä oli maalattu ja näytti pirun hyvältä. Yön tunteina siippa veteli pintaan vielä toisenkin kerroksen ja a vot että tuli hieno. Aamulla herätessämme koko olkkari oli ihan kamala kaaos (no ylläri), mutta kunhan sankarini oli saanut jalkalistat naputeltua paikoilleen, niin olohuoneen siivous ja järkkääminen oli quite a piece of cake. Jee!

Samoilla lämpöisillä M laittoi sen pinniksen patjankin. En taikauskoisena ala sitä vielä petaamaan, mutta nyt alkaa kaikki olla valmista pienokaisen syntyä. Turvakaukalon ohjeita on jo tavailtu, vielä ei olla kokeiltu sen asentamista käytännössä, mutta Mn mukaan "sen ei kovin vaikeaa pitäisi olla". Sekä mun että juniorin vaateparret on pakattu sairaala-asioita varten ja äiteen neuloma ihqu pikku huppari- ja haalarisetti (joskin se on aika reilun kokoinen mutta meneepähän pitempään) on kotiutettu myös :) . Tulossa on kuulemma vielä tumput, töppöset ja pipo samoista langoista, eli jälkeläiselle on ainakin yksi talviasu plakkarissa, lähinnä siltä varaa että ne ä-pakkauksen hehtaaripuvut on yli-isoja siinä kohtaa kun niille olisi käyttöä...