Taas vierähti viikko. Jos ajattelisikin niin, ettei pitäisi
päiväkirjaa, vaan nimenomaan viikkokirjaa. Ei tarttis ottaa paineita
siitä, onko jaksanut kirjoittaa vai ei, voisi ihan rehdisti päivittää
näin viikon väliajoin.
Tää viikko on ollut tosi kotipainotteinen, ilmeisesti jonkinlaista
syklikkyyttä siis siinäkin, miten jaksaa paahtaa ympäri kyliä tyttö
kainalossa ja milloin sitä vaan koteloituu niinkuin nyt. Mulla on vähän
paha mieli, joten tyydyn vaan listaamaan just nyt mielen päällä olevat
hyvät ja huonot... kukaan ei saa suuttua, koska mä kirjoitan täällä nyt
aika pahalla mielellä. Ymmärrystä, siis. Tai sitten voi lukemisen
lopettaa tähän.
HYVÄÄ.
- Viime viikonloppuiset K:n yllärisynttärit onnistui olemaan ylläri ja
kaikilla oli tosi hauskaa (tai siis siltä ainakin näytti ja oma pääkin
oli kipeä seuraavan päivän...)
- Isalla ja mun äidillä oli ollut myöskin kiva ilta.
- Telsussa esiintyi juur Lily Allen ja se oli sievä ja viehättävä. Ihana mekko.
- Meidän koti on periaatteessa myyty, siis me ollaan hyväksytty täysihintainen tarjous ja kaupat tehdään ensi viikolla.
- Kodin ostajat vaikuttaa kertakaikkisen valloittavilta ihmisiltä, jotka ymmärtää tällaisen asumisen päälle.
- Kodin ostajien entinen koti meni tosi sähäkästi kaupaksi, eli me muutetaan kuukauden sisällä. Ei tartte vatuloida sen kanssa.
- Isa on ihana, se syö hyvin ja on - no, vaan ihana. Joskin välillä aika kovaääninen.
- Siskonen viihtyy uudessa työpaikassaan tosi hyvin.
HUONOO.
-Mä olen ollut koko viikon tosi väsynyt. Oloa tekis mieli
kuvailla masentuneeksi, mutta kuten ylläolevasta listasta vois
päätellä, ei mitään syytä moiseen ole.
- Isa nukkuu alkuyöt hyvin, mutta aamuyöt on jotenkin tosi rikkonaisia eli mua väsyttää varmaan siksikin.
- Niska ja hartiat on tosi kipeet.
- Mulla on yksinäinen olo. Mlla oli viime torstaina yksi meno, tällä
viikolla to-pe (mä vannoin meneväni nukkumaan, mutta tässä sitä vaan
kukutaan - ei järjen häivääkään mutta mä pelkään ettei uni tule) ja
huomennakin vähän, ensi viikolla ainakin ma. Tottakai mä olen ylpeä
siitä, että sen pitää (tai "pitää", tyypit haluaa sen matkaan ja se
tietty haluaa mennä) olla asiakkaiden ja muiden urpojen matkassa ja
tiedän, että sitähän se on aina halunnutkin, mutta etenkin nyt muuton
lähestyessä on tosi orpo olo. Uusien lainojen kanssa mulla ei ihan
oikeesti jää omaa rahaa mihinkään ja se uus asuinpaikka on kuitenkin
isosta osasta mun omia sidosryhmiä aika kaukana. Entä jos mä
nalkitunkin kotiin rahatta ja ystävittä ja toinen on ilta toisensa
jälkeen aina jossain hevonhelvetissä (=Tavastialla, Infernossa,
Nosturissa) Kun Vaan Pitää Että Kaikki Menee Hyvin? Mitäs sitten?
- Sanoinko jo, että niska ja hartiat on kipeät (ja tällä viikolla meni
polvi vain mennäkseen onneksi illalla takaisin, selkä oli sen päivän
kinkkaamisesta eilisen kipeä, mutta onneksi sekin on paranemaan päin.
Voi, olispa ihmiskeholla takuu!)
- Yllämainitusta johtuen tuli käytyä vain tiistaina jumpassa. Osin paska fiilis johtuu varmaan siitäkin.
Voi että kun se elämäni valo olis nyt kotona ja voisin vaan käpertyä
sen kainaloon ja kiukutella ja itkeä tän typerän olon pois. Se olis
varmaan parasta kaikessa. Fakta on se, että ei ole ja kun tulee, niin
mä olen jo madellut laatikon pohjalle ja unten maille vaan tunteakseni
oloni vielä kurjemmaksi aamulla, kun edelleen suututtais ja olisin
suomeksi sanottuna (pardon my French) vittuuntunut siitä, että lupasi
tulla ajoissa mutta ei sitten tullutkaan.
Niin, se pienempi valo siis nukkuu rauhassa yöuniaan pupu kainalossa.
Se vaikuttaa tällä hetkellä meistä tasapainoisimmalta, mua kun itkettää
taas ja kissat ravaa ympäri kämppää ihan sekopäinä.
perjantai, 16. helmikuu 2007
Kommentit