Maanantaista, ihanan harmaata huomenta koko maailmalle! Näemmä syysihmiselle riittää, että taivas on harmaa ja helle väistynyt; olo on järkyttävän energinen esim. eiliseen hormonihikoiluun verrattuna. Mahtavuutta. Pyykkiä ei voi nyt kuivattaa ulkona, mutta kivoja syysvaatteita voi jo alkaa kaivella kaapin perältä. Siis aluksi nyt niitä, mitkä venyvät tän pallon päälle tai mahtuvat muuten ylle.

Helteet piti huolen siitä, että mä järjestin itselleni päiväuniaikaa myös viikonloppuna. Samoin yllättävät kyläilyt ja sosiaalis-kanssakäymiset huolehti tehokkaasti aikaisista aamuheräämisistä, rakas tuleva jälkeläinen puolestaan siitä, että yöuni pysyi - öö - kevyenä. Ennätys: la/su -yönä piti hypätä vessaan tunnin välein. Jos ihan rehellisiä ollaan, niin se otti kaaliin aika raskaasti.

Appivanhemmat kaartoivat kera Mn siskon pihaan lauantaina vasta kymmenen kieppeillä (mä sain siis armonaikaa sen vessan pikasiivouksen kanssa), olivat tässä reilun tunnin ja mukavaa oli. Juotiin kaffet ja turistiin mukavia, myös niitä suklaamuffinsseja kehuttiin ihan rehellisen kuuloisesti. Lähdettyään oikaisin sohvalle ja perinteisesti nukahdin useammaksi tunniksi. Heräsin äidin soittoon, juteltiin sen kanssa pitkät pätkät ja sitten pitikin jo laatia ruokakauppaan lähtöä, ennenkuin appikset & co. tulisivat noutamaan autoaan meiltä. Kun tulivat, niin käytiin pikaisesti anopin & Mn systerin kanssa läpi tuota lapsivaate- ja -roinaosastoa, juteltiin taas mukavia ja sittenpä jo suuntasivatkin auton nokan kohti lounaista Suomea.

Tuliaisina ropsahti taas tuoretta perunaa ja sipulia :), joista keittää täräytinkin sitten sosekeiton (tuli muuten hyvää kun antoi uusien perunoiden olla sopassa kuorineen, me likes a lot), söin, nukahdin TAAS vajaaksi tunniksi (jos en olis raskaana niin huolestuisin että mulla olis jokin ihmeen uniapnea tai jtn) ja lähdin kohti Huvilaa.


Kannatti. Jos tykkää oikeasta Suomi-iskelmästä ja Handen omista klassikoista, niin kannattaa tsekata tosiaan tuo Dumarin & Kongontien orkesterin tangoprojekti. Tuo ei ole sellaista Gotan Project -nykyistelyä tahi Astor P. -tyyppistä Argentiinaretroilua, vaan ainakin näin ensi kuulemalta enemmänkin sukua Tuomarin ja Alamaailman Vasaroiden (nyt kai jo edesmenneelle) kimppaprojektille, ei tosin ihan niin nyrjähtänyttä mutta kuitenkin. Ai ja voi, levy tulee syksyllä enkä mä malta odottaa. Ihan sikahyvää kamaa.

Olin jo käpsimässä Hakaniemestä kohti Krunikan Underbaria, kun kännysein soi ja yksi rakkaimmista JKL-ystävistä soitteli ilmoittaakseen että on maisemissa ja ehdotti tärskyjä hotellilleen Espoossa heti su-aamupäivänä. Mun päivä kun muuten olisi mennyt Mn odottelussa, niin otin kutsun vastaan ilomiellä. Lauantai-ilta jatkui Krunalaistunnelmissa Underbarissa ja Marian Helmessä työkaverin kanssa ja oli sen verran kivaa, että kotiuduin vasta lähempänä puoli yhtä. Oho.

Sunnuntaiaamun valjetessa olin jo täysin kypsä nukkumisen yrittämiseen, joten nousin suosiolla kasilta, keitin teet ja puurot ja pilkoin mangon (tähän sellainen pikku sydäntagi...) ja safkailtuani laittauduin liikkeelle. Sain Mnkin kiinni (kuulosti kamalalta ja ehdinkin jo sille vähän suuttua... aina jotain...) ja pitkällisen junanodotuksen yms. jälkeen pääsin lopulta Espoon keskukseen harhailemaan sen hotellin etsinnässä.

Oli ihanaa nähdä tuota ystävätärtä ja vanhempiaan piiiitkästä aikaa, nyt kun mekään ei tiedetä koska seuraavan kerran ollaan menossa keski-Suomeen (riippuu täysin tuon Hesuksen matkustustemperamentista, sanois tää) niin oli mukava treffata vielä tällai aikuisten (??!) kesken. Vierailu venyi pitkälle iltapäivään ja olinkin kotosalla vasta neljän kieppeillä. M oli jo kotoutunut ja mä, hyvä vaimo vaan huono äiti toin meille Pasilasta vielä hese-mässyt. Olihan se hyvää, pitkästä aikaa.

Ilta meni venytellessä, Trainspottingia kattellessa ja Pedon Metelin parissa, mä meinaan tänäänkin pitää ihan vaan lepo- ja lukupäivän. Nyt kun saa hyvällä omallatunnolla vähän pitääkin lukuvapaata, niin sen aion myös tehdä. Kiinnekohdat on taas pitkällä ip:ssä; valmennus neljän kieppeillä ja kuuden aikaan taloyhtiön kokous. Ei siis mitään mullistavaa, vaan ihana löhö-sadepäivä. Satais nyt vaan sillai KUNNOLLA!

* * *

Ai niin, 38 viikkoa täyttyy näinä päivinä. Kai sen sairaalakassinkin voisi jossain välissä pakata. Muistapa tehdä se, jooks.