Meidän perheessä on vuorokausirytmit sekaisin. M nousi juur ja kertoi että ensi fiilinkinsä tänä aamuna oli se, että eilen olisi ollut viihteellä ja törpötellyt niin, jotta ja että edessä olisikin viikonloppu. Mä taas olin jotenkin tuskainen ja itkuinen koko illan, heräsin yöllä vessahädän sijaan siihen että närästi sillai pahimmalla tavalla ja jouduin kiskomaan pari Rennietä yöllä - maku, joka aamulla oli suussa oli jotain niin helvetillistä ettei sitä huuhdo varmaan mikään. Maistuu samalle kuin se ientulehdusvaikeuksiin käyttämäni suuvesi - suomeksi sanottuna paskalle, sikäli mikäli sitä voi kuvitella.

Sinänsä hassua, että yö oli ihan merde, nimittäin eilen Uutta elämää -blogin pitäjiltä kuului uutta elämää koskevia, ihania uutisia: Tyyppi on maailmassa, Tyyppi syntyi eilen ja on pieni, solakka, pitkähiuksinen poika. (Toivottavasti eivät loukkaannu että kirjaan tiedon ylös tänne, kas käsittääkseni info kuiteskin julkaistiin virallisemmin jo eilen). Kaikki oli mennyt mitä parhaiten.Mä itkin ilosta kun sain tuoreen äidin langan päähän; en pysty edes kuvittelemaan, miten hyvältä siellä tuntuu nyt.



Voi olla, että tuo tapahtuma tuli sitten mun alitajuntaan jonkinlaisena ahdistuksena ja tuskaisuutena - tässä kun kutakuinkin ollaan samaan tahtiin odoteltu, niin yhtäkkiä olikin jotenkin kovin epistä, että toisilla on jo nyytti maailmassa ja omaa pitää vielä hautoa. Muistuu mieleen ne alkuraskauden viikot, kun oli snadisti kade siitä, että toiset pääsi sen maagisen eka kolmanneksen rajan yli ja uskalsi asiasta jo enemmän kertoakin ja pääsi vähän ennen ultraääniin ja muuta, näin loppua kohti tahti tuntui tasoittuvan :) . Nää on tosi hassuja ja henkisesti pienen ihmisen ajatuksia (hih), eikä niitä varmaan pitäisi mihinkään ylös laittaakaan. Toki tässä on vielä liuta tehtävää (tai siis on ja on, periaatteessa kaikki on valmiina) ennen kuin edes tahtoisi lähteä synnyttämään, joten sikälikin mussutan ihan turhasta :) .

Hienoa on se, että jos aikataulut suinkaan natsaavat kohdalleen, niin pikku tulokasta saisi mennä jo tänään tervehtämään. Mä en ole nähnyt yhden päivän ikäistä pientä ikinä (ellei siskoa lasketa, mutta olen itse tuolloin ollut kolme ja puoli vuotta, joten siitä ei hirmusti muistoja ole jäänyt), mahtaa se olla suloinen.

* * *

Me puolestaan vaaputaan neuvolaan vaille ysiksi. Tuskinpa sielläkään mitään uutta auringon alla, mutta käydään nyt näyttäytymässä.