Mä olen elvistellyt monessakin yhteydessä, miten helppoa on meidän
Mirkkusen kanssa elellä. Viime yö sattuikin sitten omaan nilkkaan.
Tyttö nukkui lenkin (ks. edellinen posti) jälkeen tosi makeat iltaunet
ja sen jälkeen kuitenkin seurusteli vielä reippaasti. Iltasyönnin
jälkeen tuossa klo 23 kieppeillä kokeiltiin, josko äp-laatikkosänky
kelpaisi neidolle ainakin alkuyöksi ja tyttö jäikin nätisti sinne
nukkumaan. Kunnes.
Kahden aikaan (eli taas kolmisen tuntia kokonaista unta, mikä sinänsä
on mainio suoritus alle kaksiviikkoiselta vierellänukkujalta) kuului
laatikosta selkeä vaade a) ruuasta ja b) huomiosta. Mä nostin tytön
viereen syömään, se söi mutta kun normaalisti me
molemmat nukahdetaan heti syönnin päälle, niin nytpä alkoi aika
lohduton itku. Jota kesti. Ja kesti. Ja kesti. Kunnes mä tajusin että
pötköttely ei olekaan niin hyvä juttu (röyhtäytyksen aikaan gimma
malttoi olla hetken karjumatta) ja nousin ylös kanniskelemaan tytskää.
Peukkumerkki. Se halusi seurustella. Pari tuntia. Kun oltiin ylhäällä,
niin lapsi ei huutanut vaan vaikutti suorastaan tyytyväiseltä elämäänsä
pienen tahattoman hymyn kanssa ja otti kontaktia niin maan vietävästi.
Kontaktihommat jäi tosin vähän yksipuolisiksi, koska mulla oli täysi
työ pelkästään pystyssä pysyttelemisessä - oon varmaan ennenkin
maininnut ettei valvominen ole mun heiniä ja nyt se taas huomattiin.
Parin tunnin vauvanviihdytyksen jälkeen tyttö halusi syödä ja sen
jälkeen se - autuus - nukahti. Hetkeksi. Sen jälkeen luvassa oli ihan
käsittämätön huutoshow, johon ei enää auttanut edes liikuskelu ja
sylissä pitäminen, me kokeiltiin kumpikin vaikka mitä ja tytskä
keskittyi ääntelemään kuin sumusireeni. Kiva. (Tuli muuten todettua,
että ihmiskorva kovettuu tuollaiseen huutoon aika sähäkästi; siitä
tulee vain puuduttavaa taustaääntä, jolle ei voi mitään eikä se siinä
kohtaa tunnu edes häiritsevän.)
Aamuseitsemän jälkeen lapsi hiljeni ensin syömään ja sitten
nukkumaan. Me otettiin niistä hetkistä ilo irti vetäisemällä vielä
parin tunnin "yö"unet. Yhdeksän jälkeen noustiin ylös, mekin saatiin
vähän aamupalaa ja syötön ja seurustelun jälkeen tytskä nukahti (noin
klo 12.00) herätäkseen nyt iltapäivällä lähempänä neljää.
Isänsä lähti kanssaan lenkille ja kauppaan, mun vuoro oli
tosiaan eilen. Saa nähdä mitä tästä illasta ja yöstä tulee, nuo
rytmiikka-asiat kun on aika ennalta-arvaamattomia. Huokaus. Ja huomenna
olis tarkoitus olla jo ajoissa liikkeellä, kas meillä on treffit
Laurelinin ja poikansa kanssa ja BabyBio-asiat alkaa Tennarissa jo klo 10.30... onneksi M lupasi heittää meidät, joten ei välttis mene kulkemisiin aikaa niin kamalan paljon.
maanantai, 11. syyskuu 2006
Kommentit