Mä olen elvistellyt monessakin yhteydessä, miten helppoa on meidän Mirkkusen kanssa elellä. Viime yö sattuikin sitten omaan nilkkaan.

Tyttö nukkui lenkin (ks. edellinen posti) jälkeen tosi makeat iltaunet ja sen jälkeen kuitenkin seurusteli vielä reippaasti. Iltasyönnin jälkeen tuossa klo 23 kieppeillä kokeiltiin, josko äp-laatikkosänky kelpaisi neidolle ainakin alkuyöksi ja  tyttö jäikin nätisti sinne nukkumaan. Kunnes.

Kahden aikaan (eli taas kolmisen tuntia kokonaista unta, mikä sinänsä on mainio suoritus alle kaksiviikkoiselta vierellänukkujalta) kuului laatikosta selkeä vaade a) ruuasta ja b) huomiosta. Mä nostin tytön viereen syömään, se söi mutta kun normaalisti me molemmat nukahdetaan heti syönnin päälle, niin nytpä alkoi aika lohduton itku. Jota kesti. Ja kesti. Ja kesti. Kunnes mä tajusin että pötköttely ei olekaan niin hyvä juttu (röyhtäytyksen aikaan gimma malttoi olla hetken karjumatta) ja nousin ylös kanniskelemaan tytskää. Peukkumerkki. Se halusi seurustella. Pari tuntia. Kun oltiin ylhäällä, niin lapsi ei huutanut vaan vaikutti suorastaan tyytyväiseltä elämäänsä pienen tahattoman hymyn kanssa ja otti kontaktia niin maan vietävästi. Kontaktihommat jäi tosin vähän yksipuolisiksi, koska mulla oli täysi työ pelkästään pystyssä pysyttelemisessä  - oon varmaan ennenkin maininnut ettei valvominen ole mun heiniä ja nyt se taas huomattiin.

Parin tunnin vauvanviihdytyksen jälkeen tyttö halusi syödä ja sen jälkeen se - autuus - nukahti. Hetkeksi. Sen jälkeen luvassa oli ihan käsittämätön huutoshow, johon ei enää auttanut edes liikuskelu ja sylissä pitäminen, me kokeiltiin kumpikin vaikka mitä ja tytskä keskittyi ääntelemään kuin sumusireeni. Kiva. (Tuli muuten todettua, että ihmiskorva kovettuu tuollaiseen huutoon aika sähäkästi; siitä tulee vain puuduttavaa taustaääntä, jolle ei voi mitään eikä se siinä kohtaa tunnu edes häiritsevän.)

Aamuseitsemän jälkeen  lapsi hiljeni ensin syömään ja sitten nukkumaan. Me otettiin niistä hetkistä ilo irti vetäisemällä vielä parin tunnin "yö"unet. Yhdeksän jälkeen noustiin ylös, mekin saatiin vähän aamupalaa ja syötön ja seurustelun jälkeen tytskä nukahti (noin klo 12.00) herätäkseen nyt iltapäivällä lähempänä neljää.

Isänsä lähti kanssaan lenkille ja kauppaan, mun vuoro oli tosiaan eilen. Saa nähdä mitä tästä illasta ja yöstä tulee, nuo rytmiikka-asiat kun on aika ennalta-arvaamattomia. Huokaus. Ja huomenna olis tarkoitus olla jo ajoissa liikkeellä, kas meillä on treffit Laurelinin ja poikansa kanssa ja BabyBio-asiat alkaa Tennarissa jo klo 10.30... onneksi M lupasi heittää meidät, joten ei välttis mene kulkemisiin aikaa niin kamalan paljon.